Naisten ja miesten palkkaero ei ole urbaani legenda

Kuulin hiljattain jälleen kerran väitettävän, että naisten ja miesten välinen palkkaero olisi urbaania legendaa. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Karun totuuden ainakin rakennusalan diplomi-insinöörien osalta kertoo RIL:n vuoden 2016 lopulla tehty palkkakysely, jonka tulokset olemme hiljattain saaneet käyttöön. Kyselyyn vastasi lähes 700 henkilöä.

Omaan silmääni pistää tuloksissa se, että vastavalmistuneiden rakennusalan diplomi-insinöörien lähtöpalkka on työelämään siirtyessä suunnilleen sama. Lähtöpalkka on 3 000-3 500 euroa huolimatta siitä, onko kyseessä mies vai nainen. Itse asiassa naisilla on hiukan miehiä korkeammat alkupalkat. Jo viiden vuoden kuluttua valmistumisesta palkkaero on kuitenkin jo 10 % miesten hyväksi. Ja edelleen, jos katsomme 20 vuotta työelämässä olleita, naisten mediaanipalkka on noin 5 300 euroa, kun miesten mediaanipalkka on kiivennyt jo 6 200 euroon.

Kyselyn lukuja katsellessa on otettava huomioon, että kuukausipalkka sisältää peruspalkan, luontoisetujen verotusarvon ja tietyt kuukausittain maksettavat palkan osat kuten myyntiprovisiot, mutta ei tulospalkkioita, lomarahoja tai ylityökorvauksia. Tulospalkkioissa puolestaan on yksityisen ja julkisen sektorin välillä melko suuria eroja.

Huomionarvoista RIL:n palkkavertailussa on se, että siinä verrataan toisiinsa samanlaisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Palkkatasoa on saman alan sisälläkin vaikea vertailla, jos henkilöiden koulutustasot eroavat toisistaan. Tässä kyselyssä sitä ongelmaa ei ole.

Naiset saavuttavat miehet, mutta vasta uran loppupuolella

Kyselyn mukaan naiset kyllä saavuttavat miesten palkkatason työuran loppupuolella. Tämä ei kuitenkaan kompensoi aikaisempien vuosien suhteellisesti matalampaa palkkausta, koska työuransa varhaisemmassa vaiheessa tekemiltään työvuosilta naiset saavat aikanaan pienemmän eläkekertymän.

Mistä palkkaerot johtuvat? Toki naiset ovat enemmän perhevapailla, mutta he myös hakeutuvat enemmän asiantuntijatehtäviin, kun miehiä kutsuvat parempipalkkaiset pomon hommat. Voi kuitenkin myös olla, että naisille ei ole tarjolla johtotehtäviä niin hanakasti eivätkä naiset itsekään hakeudu pomopaikoille niin aktiivisesti. Tämän ilmiön olemme huomanneet myös Skanskalla. Samaa työtä tekevien ja samalla kokemuksella olevien naisten ja miesten väliset palkkaerot eivät meillä ole aivan yhtä suuret kuin RIL:n jäsenistöllä, mutta ero on olemassa – ja se on kiistatta haaste.

Vastikään uutisoitiin, että Islannin hallitus puuhaa lakia, joka takaisi samapalkkaisuuden miehille ja naisille. Maassa pyritään eroon sukupuolten välisistä palkkaeroista vuoteen 2022 mennessä. Kieltämättä asian ratkominen lainsäädännön avulla tuntuu houkuttelevalta siinä mielessä, että palkkaero istuu sitkeässä, eikä kovin tehokkaita keinoja sen poistamiseksi ole toistaiseksi vapaaehtoisesti löydetty.

En kuitenkaan jaksa uskoa, että Islannin lakiehdotuksen kaltaiseen suuntaan meneminen olisi ainoa tapa saada asia paremmalle tolalle. Työnantajat pystyvät tekemään paljon jo esimerkiksi vertailemalla samanlaisissa tehtävissä toimivien miesten ja naisten palkkoja. Asioita voi muuttaa myös yhtenäistämällä käytäntöjä, joiden mukaan palkkaus muodostuu ja joiden mukaan sitä arvioidaan, sekä käymällä palkkauksen läpi säännöllisesti. Näin ehkäistään sitä, että osalla ihmisistä palkkaus jää jälkeen tehtävien vaativuuteen nähden.

RIL:läisten luottamus työn jatkuvuuteen on korkealla

Kysely osoittaa onneksi myös sen, että rakennusalan diplomi-insinöörin koulutuksella pääsee hyvin leivän syrjään kiinni. RIL:n jäsenillä on jopa TEK:n jäsenistöä keskimäärin hieman paremmat palkat. Lisäksi kyselystä käy ilmi, että rakennusalan diplomi-insinöörien työllisyystilannetta pidetään erittäin hyvänä ja oman työn jatkuvuuteen luotetaan.

Kokemuksissa työn kuormittavuudesta on jonkin verran hajontaa: osalla on ongelmia jaksamisen kanssa, osa on hyvin tyytyväisiä työn ja muun elämän tasapainoon. Minusta ilahduttavin kyselyn tuloksista oli kuitenkin tieto, että 78 % RIL:n jäsenistä kehittää itseään tavoitteellisesti työssään ja lähes yhdeksän kymmenestä kokee työnsä melko tai erittäin merkitykselliseksi. Merkityksellisyys on kuitenkin se asia, joka saa meistä useimmat menemään töihin joka aamu – palkka lämmittää palkkapäivänä, mutta työn merkityksellisyys joka päivä.