Istuin joulukuun alussa Parasta Osaamista -hankkeen päätösseminaarissa. Pääpuhujana oli Turun yliopiston tutkijatohtori Antti Maunu. Hän kuvaili ammatillisen koulutuksen tehtävää ja merkityksiä taitavasti, lähtien opiskelijan odotuksista ammatillisia opettajia kohtaan. Huipentavana kohtana hän kuvaili, miten ammatillinen koulutus saadaan toimimaan. Maunun sanoin: ”Organisoidaan oikein!”
Opettajat organisoivat opiskelijoille toimintaympäristöt, esimiehet opettajille työkaluja, ohjausta ja aikaa suunnitteluun, toteutukseen ja opiskelijoiden ohjaukseen. Oppilaitosten ylimmän johdon tehtävänä on organisoida opettajien esimiehille resurssit ja tuki ohjata ja valmentaa opettajien arjen organisointia.
Maunu muotoili ministeriön ja Opetushallituksen tehtäväksi organisoida koulutuksen järjestäjille valmiudet ja resurssit arjen organisointiin. Yksilöllistä oppimista tukevassa toimintaympäristössä opiskelijasta kehittyy osaajia, jotka pystyvät vastaamaan tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.
Ammatillisen koulutuksen laki ja asetus ovat olleet voimassa pari vuotta. Uudessa laissa koulutuksen järjestäjille on siirretty paljon aiempaa enemmän toimi- ja päätösvaltaa. Tästä poikii monia hallinnollisia suunnittelutehtäviä ja opetustyön arjessa toimeenpantavia tehtäviä opiskelijavalinnasta alkaen.
Opiskelijalle laaditaan henkilökohtaisen osaamisen kehittymissuunnitelma HOKS, jossa määritellään opintoihin sisältyvät tutkinnon osat, opiskelun sujumisen varmistava tuki tai erityisen tuen tarpeet. Hallinnollisesti HOKS saadaan hoidettua varsin nopeasti, mutta organisoiminen opiskelijan arkeen kuljettavaksi ammattiuran tiekartaksi vaatii opettajilta moniottelijan osaamista.
Arjen HOKS-työhön on kehitetty hyviä digitaalisia sovelluksia, joiden käyttämisestä on hyviä kokemuksia esimerkiksi Espoon Omnian rakennusalan opetuksessa. Sovellukseen on ladattuna rakennusalan perustutkinnon tutkinnon osat ja ammattitaitovaatimusten mukaiset kriteerit. Opettaja laatii kriteereitä vastaavia työtehtäviä ja ohjeistuksia, joita tekemällä opiskelija hankkii, dokumentoi ja osoittaa osaamistaan tutkinnon osan näytöissä työpaikalla.
Opiskelijat eivät kulje ja opiskele digikartta taskussaan yksin. Edelleen opettajalla ja työpaikkaohjaajilla on merkittävä rooli opiskelijan ammattiin kasvattamisessa ja tulevaisuuden uran ikkunoiden näyttämisessä, jolloin henkilökohtaiset kohtaamiset ja keskustelut ovat erittäin merkityksellisiä.
Uudistuksen myötä aikuisopintoihin tuli yhteisiä tutkinnon osia, joiden tarkoituksena on päivittää ja täydentää aikaisempien opintojen tietopohjaa vastaamaan työelämässä tarvittavaa tietoperustaa. Esimerkiksi tekniikan aloilla työvälineiden digitalisaatio vaatii uudenlaista tietoperustaista osaamista.
Uudistusten organisoiminen arkityöhön on ponnistus, joka on joissain oppilaitoksissa ratkaistu muodostamalla opettajatiimejä. Ammattiaineiden opettajien ja ammatillisten ohjaajien rinnalla työskentelee yhteisten tukinnon osien opettajia sekä erityisen tuen osaajia. Onnistunut opettajien tiimityön organisoiminen mahdollistaa monipuolisen ja tutkinnon perusteiden mukaisen tarjonnan, josta opiskelijat hankkivat työelämässä tarvittavaa osaamista.
On selvää, että muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Jo oppilaitosten sisäiset toimintatavat koulutusalojen välillä vaihtelevat. Kehittäminen ja kehittyminen on tuloksekasta, jos toimijat sitoutuvat. Pakottaen haluttua kehitystä ei synny. Muutokseen tarvitaan myös aikaa, sillä tätä valtaisaa koneremonttia tehdään moottorin käydessä.
ROTI 2019 kokoaa yhteen yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.
Seuraa meitä verkossa!
www.roti.fi
www.facebook.com/roti2019/
https://twitter.com/roti2019
Keijo Hakala
ROTI 2019 Koulutus ja kehitys -paneelin jäsen
lehtori, Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK
Työn murroksessa ihmisen työuraa koskettavien muutosten määrä kasvaa. Automaatio, tekoäly ja robotiikka muokkaavat nykyisiä työtehtäviä ja hävittävät kokonaisia ammattiryhmiä. Toisaalta ne synnyttävät uudenlaisia tietoja ja taitoja edellyttäviä työtehtäviä. Statuksen vaihtuminen palkansaajasta itsensä työllistäjäksi tai opiskelijaksi on yhä useammalle paremminkin sääntö kuin poikkeus. Menossa mukana pysyminen vaatii jatkuvaa uuden omaksumista, siis jatkuvaa oppimista.
Sanapari ”kestävä rakentaminen” yhdistetään helposti uudisrakentamiseen ja se nähdään nimenomaan uudisrakennuksen elinkaariajattelun kautta mahdollisuutena. Pohja sille on luonnollinen, sillä rakennusteollisuus on yksi suurimmista päästöjen tuottajista. Samasta syystä sillä on myös mahdollisuus olla suuri päästöjen alentaja, eräänlainen yltäkylläisen pöydän äärestä Suurin pudottaja -kilpailun voittoon tähtääjä ja siten inspiraatio muille teollisuuden aloille.
Kiinteistöpalvelualan koulutus on harpannut ison askeleen eteenpäin ammatillisen koulutuksen reformin ansiosta. Alalle keskeinen ammatillinen koulutus on saatu entistä paremmin vastaamaan työelämän tarpeisiin. Ammattikorkeakouluväylää kehitetään parhaillaan. Riittääkö tämä varmistamaan kiinteistöjen laadukkaiden ylläpitopalvelujen tuottamisen rakennetussa ympäristössä? Riittääkö kiinnostus hakeutua opiskelemaan ja työllistyä alalle?