Toimin pitkään alalla, joka lupasi mullistaa maailman. Notkahduksistaan huolimatta tietotekniset innovaatiot ja digitalisoituminen ovat tätä tehneetkin, eikä muutosnopeuden kasvulle näy päätepistettä. 

Kiinteistö- ja rakennusalan kellotaajuus oli tuolloin erilainen. Tänään tämä ala on maailman muuttamisen keskiössä.

Rakennukset ja infrastruktuuri kuluttavat lähes puolet maailman raaka-ainevaroista ja noin 40 % energiasta. Väestön lisääntyessä numerot suurenevat ja kulutuksesta syntyvä päästötaakka kasvaa edelleen. Alalla on globaali, kipeä ja akuutti tarve ennätysmäisille ponnisteluille suunnan kääntämiseksi.

Suomessa on tänä syksynä testattu Ympäristöministeriön elokuussa julkistamaa rakennuksen koko elinkaaren päästöjen laskentamallia. Viimeistään vuonna 2025 annettaneen määräystasot, joita uusi rakennuskanta ei elinkaarensa aikana saa ylittää. Jos Suomi etenee Green Building Councilin viitoittamalla tiellä, hiilineutraaliustavoite asettuu vuoteen 2035.

Tämä ala kantaa jo vastuuta ympäristömme terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Nyt otamme vahvaa roolia myös planeettamme elinkelpoisuuden varmistamisesta. 

Matka ei alkanut tänään. Lähes maalissa ja rakennuslupakäytännössä on uudisrakennusten käytönaikainen energiankulutus, jota on talotekniikkaa kehittämällä ja muun muassa rakennepaksuuksin säädeltykin pisimpään.

Seuraavan iso loikka otetaan, kun talot saadaan toimimaan kuten pitää.

Loikalle antavat vauhtia kiinteistöiltä pian vaadittava älyratkaisuvalmiuden indikaattori ja tämän myötä yleistyvät älykkäät järjestelmät, IOT-anturointi ja digitaaliset kaksoset.

Suunnitteluprosessit ovat kuitenkin hitaita muuttumaan. Jotta loikka tulee otettua loppuun, tarvitaan tahtoa nähdä muutokset ilmastonmuutostekona. Suunnittelu ei esimerkiksi voi kehittyä, jos sille ei palaudu talon käytönajan toiminnan dataa uusien simulaatioiden rakennuspuiksi.

Koko elinkaaren päästöjen tuominen määräyksiin nostaa energiatehokkuuden rinnalle uusia näkökulmia kuten perustamistavan ja eliniänodotteen, rakennusmateriaalit ja esimerkiksi mahdollisuuden uusiutuvan, paikallisen energian hyödyntämiseen.

Ne, jotka ensimmäisinä hahmottavat uudet ratkaisut, tulevat tuottamaan uudet määräykset täyttäviä rakennuksia halvimmin.

Arkkitehdin työllä on vaikutusta hiilijalanjälkeen, mutta monta oleellista päätöstä on tehty jo kaavoituksessa. Siksi muutosvoimaa pitää nyt siirtää sektorin hitaimpaan prosessiin eli kaavoitukseen.

Kaiken olennaisen talojen hahmosta erityisesti kaupungeissa määrittävät kaavat. Siinä missä tietyllä tontilla vähähiilisyyteen on helppo päästä, on se toisella tontilla hyvin kallista.

Hyvään kaavoitukseen tarvitaan mahdollisuuksien simulointia ja analyysejä, rakennuslupavaiheen sijaan kaavavaiheessa. Parhaimmillaan prosessia kehittämällä voidaan olennaisesti nopeuttaa uuden sukupolven vähäpäästöisten talojen syntyä.

Itsestään välttämätönkään muutos ei tule. Ilmastokehityksen kääntämiseen tarvitaan vääntövoimaa ja rohkeutta, avoimuutta, yhteistyöhalua ja toinen toistemme kuuntelua. Tähän kaikki mukaan!  

ROTI 2019 kokoaa yhteen yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.

Seuraa meitä verkossa!

www.roti.fi
www.facebook.com/roti2019/
https://twitter.com/roti2019

 

 

 

Takaisin listaukseen