Rakenteellisesta turvallisuudesta huolehdittava pitkäjänteisemmin

Vuosina 2001 ja 2003 tapahtuneiden kattoromahdusten tutkinnassa tuli esiin puutteita mm. liitoksissa, materiaaleissa ja huollossa. Analyysin perusteella onnettomuustutkintalautakunta päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan olemassa olleiden rakennusten vaurioihin olisi merkittävästi voitu vaikuttaa huollolla ja rakenteiden tarkkailulla. Niinpä se suositti, että ympäristöministeriön tulisi kehittää yhdessä rakennusalan toimijoiden kanssa rakennuksille katsastusmenettely, jossa oleellisena sisältönä olisi rakenteiden turvallisuus.

Samalla todettiin, ettei teknisten virheiden karsiminen yksin riitä poistamaan riskejä ja estämään onnettomuuksia. Laadusta on huolehdittava läpi koko rakennuksen elinkaaren, aivan ensimmäisistä suunnitteluvaiheista alkaen.

Näiden havaintojen perusteella johtoryhmä teetti jo vuonna 2007 kaksi selvitystä; Olemassa oleville rakennuksille laadittiin esiselvitys katsastusmenettelystä ja vaativille uudisrakennuksille rakenteellisen turvallisuuden erityismenettelyn ohjeisto. Nyt molempiin raportteihin on tarkoitus palata osana laajempaa rakenteellisen turvallisuuden keinovalikkoa.

Esiselvityksessä kartoitettiin rakennusten katsastusmenettelyn tarvetta ja sisältöä sekä haettiin esimerkkejä vastaavasta toiminnasta muilta aloilta. Työn perusteella ehdotettiin systemaattisen rakennusten katsastusmenettelyn kehittämistä ja käyttöönottoa riskillisiksi katsottavissa rakennuksissa vapaaehtoispohjalta. Riskikohteiksi tunnistettiin muun muassa urheilu- ja uimahallit, konsertti- ja kokousrakennukset, kauppahallit, korkeat rakennukset, suuret teollisuus- ja varastokiinteistöt sekä suuret maatalousrakennukset.

Käytännössä nämä kohteet kuuluvat myös uudisrakennusten erityismenettelyohjeen piiriin, jos esimerkiksi niiden käyttövaiheessa voi rakenne- tai LVIS-teknisestä vahingosta syntyä vakavia seuraamuksia. Päätös erityismenettelyn tarpeellisuudesta tehdään aina vuorovaikutuksessa rakennushankkeeseen ryhtyvän, hankkeen asiantuntijoiden ja rakennusvalvontaviranomaisen kanssa.

Erityismenettely on joustava työkalu, sillä se voi kohdistua tarpeen mukaan koko hankkeeseen, tiettyyn rakennejärjestelmään tai vain yhteen rakenneosaan. Menettelyohje määrittelee toimintatavat rakennuttajalle, suunnittelijoille, urakoitsijoille, tuoteosa- ja materiaalitoimittajille sekä viranomaisille.

”Ohje painottaa rakennesuunnittelijan roolia ja laajentaa hänen tehtäväkuvaansa. Niinikään tehokas tiedonhallinta ja tiedonkulku ovat menettelyssä – kuten kaikessa laadunhallinnassa - keskeisessä asemassa”, toteaa Helena Soimakallio.

Lumikuormista varoitus

Lumikuormat ovat kasvaneet eri puolilla maata paikoin vaarallisen suuriksi. Lumikuoman suuruudeksi on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla arvioitu noin 140 – 170 kg/ m2. Erityisen huolestuttava tilanne onkin eteläisimmässä Suomessa, jossa lumikuorman mitoitusarvoina on voitu käyttää ennen vuotta 1983 suunnitelluissa rakennuksissa jopa arvoa 100 kg/m2. Kiinteistöjen haltijoita kehotetaan kiireellisesti poistamaan katoille kertynyt lumi ja jää.

Suomen ympäristökeskuksen sivuilla on jatkuvasti päivittyvää tietoa lumikuormista suhteutettuna mm. mitoituskuormiin.

Lumen pudotustyössä on huolehdittava asianmukaisista turvajärjestelyistä ja –varusteista. Ohjeita lumen pudotustyöhön löytyy esimerkiksi työsuojeluhallinnon verkkosivuilta:
http://www.tyosuojelu.fi/fi/Ajankohtaista2/3505  


**
Lisätiedot: Toimitusjohtaja Helena Soimakallio, puhelin 040 - 550 7706, helena.soimakallio@ril.fi
Tekninen johtaja Gunnar Åström, puhelin 040 - 514 4823, gunnar.astrom@ril.fi

Rakennusten rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmässä ovat edustettuina Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n lisäksi Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry, Kiinteistöpalvelut ry, Rakennusteollisuus RT ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry ja ympäristöministeriö.



Takaisin edelliselle sivulle