TKK:n rehtorille uusi viitta

Viitta on mahdollisimman tarkka kopio arkkitehti Aili Pulkan suunnittelemasta, nyt jo täysin palvelleesta edeltäjästään, joka otettiin käyttöön vuonna 1949.

Viitan on valmistanut Suomen Käsityön Ystävät usean taidekäsityöläisen voimin. Tumman purppuranvärisen samettiviitan reunus on kultalangalla tehdyt kirjailut. Myös viitan vaaleassa vuorissa toistuu käsin kultalangalla kirjailtuna koristekuvio, jossa on kehän sisällä insinöörin työkaluja.

- Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, Tekniska Föreningen i Finland TFiF, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ja Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL edustavat yli 80 prosenttia maamme diplomi-insinööreistä ja arkkitehdeista. Näin voimme sanoa, että korkeakoulun kasvatit lahjoittavat viitan omalle opinahjolleen, sanoi TEKin toiminnanjohtaja Heikki Kauppi viittaa luovuttaessaan.

TKK:n rehtori Matti Pursula kiitti lämpimästi viitan lahjoittajia ja valmistajia sekä Aili Pulkan perikuntaa, joka antoi mieluusti oikeudet valmistaa alkuperäisen mallin mukainen viitta uudelleen. Olikin korkea aika uusia viitta, sillä rehtori oli joutunut edustusmatkallaan ulkomailla korjailemaan vanhan viitan ratkenneita ompeleita hotellihuoneessa. Uusi viitta tuli käyttöön lähes saman tien TKK:n juhlallisessa promootiossa 2.4. Rehtori Pursula uskoo, että upealle viitalle on käyttöä senkin jälkeen, kun innovaatioyliopisto tulee.

Viittaperinteen juuret Pariisissa

Vielä vuoden 1930 juhlallisessa promootiossa Teknillisen korkeakoulun rehtori kantoi asemansa symbolina vain käätyjä. Arkkitehtiprofessori Otto-Iivari Meurman tilasi viitan vuoden 1949 juhlallisuuksiin naisarkkitehtiyhdistys Architectalta hyvin lyhyellä toimitusajalla, kertoo tekniikan historian dosentti Panu Nykänen. Toimeksiannon toteuttaminen pula-ajan oloissa oli erittäin haasteellista jo pelkästään siksi, että arvokkaat materiaalit oli hankittava ulkomailta. Architecta-yhdistys maksoi viitan myymällä omistamansa Arabian osakkeet. Nykäsen mukaan suomalaisten yliopistojen rehtorinviittojen juuret ovat Pariisin yliopistossa, josta Helsingin yliopisto aikoinaan omaksui perinteen.

Teksti: Helena Andersson
Kuva: Matti Kurkela



Takaisin edelliselle sivulle