Uudistettu RIL 107-2012 ohjaa rakennusten kosteusteknisen laadun parantamiseen

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RILin julkaisu RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet on uudistunut. Uudistustyön tavoitteena on ollut rakenteiden kosteusteknisen toiminnan laatutason parantaminen. Vaipan sisäpinnan ilmatiiveyden tärkeys sekä vaipan ulkopinnan kuivumismahdollisuus on tuotu korostetusti esille. Myös ratkaisujen varmatoimisuus ja kosteuden sietokyky ovat annettujen ohjeiden ja suositusten taustalla aikaisempaa voimakkaammin.

Uusiin ohjeisiin ovat vaikuttaneet mm. matalaenergiarakentamisen myötä vaipparakenteisessa tapahtuva kosteusteknisten olosuhteiden muutos, mahdollisen ilmastomuutoksen myötä kasvava ympäristön kosteusrasitus, rakennus- ja kiinteistöalaa jatkuvasti vaivanneet home- ja kosteusongelmat sekä uusiutuva EN-standardointi ja tuotehyväksyntämenettely. Ohje antaa myös mahdollisuuksia uusien veden- ja kosteudeneristysratkaisujen kehittämiseen.

RIL 107-2012 painottuu veden- ja kosteudeneristyksen toiminnallisiin ja rakenteellisiin ohjeisiin sekä keskeisimpiin työhön liittyviin suosituksiin. Uudistamisessa on sovellettu käytännön rakentamisesta kertynyttä kokemusperäistä tietoa sekä runsaasti eri tutkimuksista, mm. ajankohtaisesta FRAME-hankkeesta, saatua uutta tietoa rakenteiden kosteusteknisestä käyttäytymisestä.

Rakennuksen vaipparakenteiden sisäpintojen ilmatiiveyteen ja vaipparakenteen ulkopinnan tuulensuojaukseen on kiinnitetty ohjeessa erityistä huomiota. Taustalla ovat mm. kiristyneet energiamääräykset. Vaipparakenteiden tehokkaampi lämmöneristys asettaa omat haasteensa vaipparakenteiden kosteusteknisen luotettavuuden varmentamiselle. Vaipparakenteiden ilmatiiveyden merkitystä korostavat myös sisäilman puhtaustavoitteet sekä ennusteet muuttuvasta ilmastosta, minkä seurauksena rakenteet joudutaan suunnittelemaan sekä nykyisiin ilmasto-olosuhteisiin että ennustettuihin leutoihin ja märkiin talviin ja rajuihin myrskysateisiin.

Vikasietoisuuden tavoitteena on ohjata toteutusratkaisuihin, joissa rakenne sallii vähäisiä puutteita ja työvirheitä toteutuksessa. Rakennusten sisäilman merkittävä laaturiski on hallitsemattomat ilmavirtaukset vaipparakenteiden epätiiveyskohtien kautta ulkoa sisäilmaan. Seinän epätiiveyskohdista voi rakenteiden sisään kulkeutua varsinkin voimakkaissa viistosaderasituksissa vettä. Jos rakenteen kuivumiskyky ei ole riittävä, on seurauksena mikrobi- ja jopa lahovaurioita. Myös rakennusaikaisen kosteuden poistuminen edellyttää rakenteelta toimivaa tuuletusta. Osa yleisesti käytetyistä kattorakennetyypeistä sietää ongelmitta melko suuren rakennustyön aikaisen kosteusrasituksen, kunhan tehdään oikeat materiaalivalinnat ja mitoitetaan oikein rakenteen tuuletus.

Ohjeessa on myös päivitetty mm. ryömintätiloja sekä sisäpuolisia vedeneristysratkaisuja koskevia ohjeita nykytiedon ja paremman toimivuuden kannalta. Omassa luvussa käsitellään korjaukseen liittyviä tyypillisiä ongelma- ja virhetilanteita.

Ohje täydentää RILin uudistettua rakennusten kosteusteknistä toimintaa käsittelevää julkaisutarjontaa, johon kuuluvat myös julkaisut RIL 250-2011 Rakennusten kosteudenhallinta ja homevaurioiden estäminen, joka painottuu suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitoprosessin hallintaan, RIL 126-2009 Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus sekä valmisteilla oleva RIL 255 Rakennusfysiikan käsikirja.

Ohjeen kirjoittajia ovat Pekka Laamanen (toimituskunnan pj.), Aimo Heimala, Ismo Heimonen, Pekka Järvinen, Juha Vinha sekä Gunnar Åström (toimituskunnan sihteeri). Toimituskuntaan ovat lisäksi kuuluneet Väinö Ahopelto, Jari Iso-Anttila, Jussi Jokinen, Tapio Kilpeläinen, Risto Levanto, Katja Outinen ja Pekka Rönkkö.



Takaisin edelliselle sivulle