Vesitekniikkaryhmä ajattelee isosti pienillä resursseilla
Teksti: Seppo Wallinmaa
Kuva: RIL / Sami Perttilä
Olen toiminut RILin vesitekniikkaryhmän puheenjohtajana vuodesta 2018 lähtien. Tätä aiemmat pari vuotta ryhmä oli avainhenkilöiden kiireistä johtuen nukkunut Ruususen unta. Ryhtyessäni toimeen osa johtoryhmän jäsenistä vaihtui ja rekrytoin ryhmään lisää porukkaa eri aloilta. Nykyinen johtoryhmä koostuu vesi- ja viemärilaitosten edustajien lisäksi alaa tutkivien ja opettavien yliopistojen korkeasti oppineista tietäjistä ja opiskelijajäsenistä. Lisäksi ryhmään kuuluu muutama kaupallisella alalla toimiva teknologiatoimittaja, joihin itsekin kuulun. Ryhmä kattaa melko hyvin miltei koko vesialan sektorin, pois lukien konsulttipuolen edustajat. Ehkäpä seuraavaksi saamme täydennystä tällekin puolelle?
Alusta lähtien vesitekniikkaryhmän ensisijaisena strategisena tavoitteena on ollut alan kehittäminen osana RILin toimintaa. Perinteisten ekskursioiden ja tietoiskujen sijaan ryhmässä on keskitytty suurempiin kokonaisuuksiin, joiden avulla vesitekniikan, ja etenkin julkisen sektorin vesihuollon ammatillista kehitystä ja profiilin nostoa pyritään viemään eteenpäin.
Alla on pieni yhteenveto niistä strategisista hankkeista, jotka ovat ryhmäkeskusteluissa tulleet esille ja joita viedään ryhmässä eteenpäin.
Vesihuolto osaksi prosessiteollisuutta
Julkisen sektorin tekemä arvokas vesihuolto assosioituu ihmisten mielissä vahvasti osaksi laajaa käsitettä ”kunnallistekniikka”, jota toki vesihuoltokin osaksi on. Vettä tulee hanasta ja poistuu viemäristä. Mikä sen sijaan jää suurelta yleisöltä – ja jossain määrin myös alalla työskenteleviltä huomaamatta – ovat ne samankaltaisuudet, mitä vesihuollolla on prosessiteollisuuteen.
Vesilaitokset tuottavat ottamastaan raakavedestä elintarvikekelpoista talousvettä. Tähän käytetyt teknologiat ja prosessit sekä lopputuote vastaavat laadultaan elintarviketeollisuuden vaatimuksia, ja toteutuksessa tarvitaan rakentamisosaamisen lisäksi kattavasti soveltavaa osaamista muun muassa kemiassa, biologiassa ja mekaniikassa.
Tuotteen jakelu kulutuspisteeseen tapahtuu monimutkaisen jakeluverkoston avulla, ja käytetty tuote kerätään erillisellä verkostolla jatkokäsittelyyn. Jatkojalostus-laitoksella (lue: jätevedenpuhdistamolla) kertaalleen käytettyä tuotetta käsitellään mekaanisesti, kemiallisesti ja biologisesti eri prosessivaiheissa, tuotteen ja sivuainevirtojen siirtyessä paikasta toiseen eri kanavia ja putkia pitkin. Jatkojalustettu lopputuote palautetaan alkulähteelle, ja sivuainevirtoihin sitoutunut energia hyödynnetään sähkön ja lämmön tuotantoon.
Laitokset ovat pitkälle automatisoituja, ja niiden käyttöä seurataan etänä tai valvotaan keskusvalvomosta käsin. Edellä kuvattu voisi olla esimerkki melkein mistä tahansa prosessiteollisuudesta, eikö siis nykyaikainen vesihuoltokin ole prosessiteollisuutta?
Osaamisen teollistaminen standardoimisen kautta
Prosessiteollisuudessa vettä tarvitaan ja käsitellään sisäisesti ja ulkoisesti edellä mainituin periaattein. Veden laadulliset ja määrälliset tarpeet vaihtelevat teollisuusalasta riippuen, mutta veden käsittelyn suunnittelu ja toteutus on pitkälle standardisoitu.
Prosessiteollisuudessa on yleisesti käytössä PSK-standardit. PSK Standardisointi on teollisuuden ja sitä palvelevien yritysten yhteinen kehitysyksikkö. PSK:n tavoitteena on tukea jäsenistönsä kotimaista sekä kansainvälistä liiketoimintaa standardisoinnilla ja koulutuksella. PSK-standardit ovat jäsenyritysten saatavilla, ja niitä hyödyntää Suomen eri teollisuuden haarat, isommat vesilaitokset ja suunnittelutoimistot sekä muut alalla toimivat yritykset.
PSK-standardien hyödyntäminen myös julkisen vesihuollon suunnittelussa toisi tiettyä ”ryhtiä” suunnitteluun. Se myös yhdenmukaistaisi käsityksiä eri kohteiden suunnittelun laajuudesta ja laadusta sekä helpottaisi asiakaspinnassa eri suunnittelutarpeiden hahmottamista, suunnittelun hankintaa ja laadun valvontaa. Lopputulemana saataisiin paremmat ja kattavammat suunnitelmat, jolloin toteutus-vaiheessa usein koetut korkeat lisäkustannukset minimoidaan.
RILin vesitekniikkaryhmän kunnianhimoisena tavoitteena on saattaa tämä standardoimishanke liikkeelle yhteistyössä Vesilaitosyhdistyksen (VVY) ja PSK:n kanssa.
Myös vesihuollon suunnitteluosaamisen kehittämisessä on havaittu tarpeita. Talojen ja siltojen rakenteiden suunnittelussa on voimassa erilaiset standardisoidut osaamisvaatimukset. Sen sijaan vesihuollon suunnittelussa ei tällaisia vaatimuksia esimerkiksi prosessisuunnittelun osalta ole.
Ei silti, näitä tekijöitä ei ole maassamme montaa ja ne kaikki osapuilleen tunnetaan ammattipiireissä. Osaamisen tuotteistamisella saavutettaisiin kuitenkin pidemmällä tähtäimellä merkittäviä etuja.
Toteutuessaan standardoimishanke selkeyttäisi suunnittelun eri osa-alueiden toimenkuvia ja niiden vaatimustasoja. Se myös edistäisi vesihuollon osaamisen tuotteistamista ja teollistamista sekä kohottaisi alan ammatillista profiilia. Lisäksi hanke tehostaisi osaamisen kehittämistä ja lisäisi urakehityksen läpinäkyvyyttä nuoremmille kollegoille, alan opiskelijoille sekä alaa harkitseville.
Meneillään olevan kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma sisältää lähinnä suorittavalle portaalle räätälöityjä erilaisia pätevöitymisiä vesihuollossa. Tällöin olisi luonnollista laajentaa tämä ohjelma koskemaan myös asiantuntijatehtäviä. Tähän asiaan palataan syksymmällä.
Vesitekniikan valtakunnallinen opetuspooli?
Eri oppilaitosten edustajien kertomuksien perusteella on syntynyt käsitys, että eri puolella Suomea annetaan eri oppilaitosten toimesta vesitekniikan opetusta vaihtelevalla menestyksellä. Toisaalta kurssitarjontaa rajoittaa eri opintokokonaisuuksien sisältövaatimukset, toisaalta eri kurssien vähäinen osallistujamäärä tai oppilaitoksen rajalliset resurssit.
Eri oppilaitosten kurssitarjontaa tarkastellessa onkin herännyt ajatus siitä, että pitäisikö eri oppilaitosten tehdä tiiviimpää yhteistyötä vesitekniikan kurssitarjontaa laajentamalla erikoistumisen kautta. Nykymaailmassa niin työnteko kuin opetuskin on yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta, ja osa opetuksesta voidaan mainiosti käydä etänä ja luentoja seurata striimattuna.
Tällöin olisi herkullinen mahdollisuus jakaa vesitekniikan opetusta koordinoidusti eri oppilaitosten kesken, kunkin laitoksen keskittyessä omaan erikoisalaansa. Tällöin kursseille saataisiin enemmän osallistujia, opetusohjelmien räätälöitymisen mahdollisuudet kasvaisivat ja opetuksen laatu paranisi tuottaen osaavia ammattilaisia työmarkkinoille.
Tätä hankeideaa on kutsuttu nimellä ”valtakunnallinen opetuspooli”. Kantona kaskessa on tietysti eri oppilaitosten rahoituskuviot ja hallinnolliset sekä operatiiviset kiemurat. Mutta idea on joka tapauksessa heitetty ilmaan, ja eri oppilaitosten edustajat ovat aloittaneet keskinäisen dialogin.
Seppo Wallinmaa
RILin Vesitekniikka-tekniikkaryhmän puheenjohtaja
Toimitusjohtaja, Aquaflow Oy
P.S. Koko vesitekniikka-ryhmän joryn kokoonpanon löydät täältä.
