Alan nuori osaaja

Alan nuori osaaja - Antti Valkonen

Antti Valkonen kertoo ottaneensa lukiossa opiskelun varsin rennosti. Ylioppilaskirjoitusten aikaan hän kuitenkin skarppasi, ja sai tarpeeksi hyvän lopputodistuksen, jotta paikka Aalto-yliopiston konetekniikan linjalle aukesi.

”Olin kiinnostunut tekniikasta. Minulla oli ollut kevytmoottoripyörä ja 18-vuotiaana autoharrastus, korjailin vanhaa Volvoa. En kuitenkaan tiennyt tarkkaan, mitä tulevaisuudessa halusin tehdä, ja konetekniikassa kiinnosti erityisesti laaja-alaisuus”, Valkonen kertoo.

Ensimmäinen periodi yliopistossa sujui hyvin, ja Valkonen sai hyvät arvosanat myös etukäteen hieman jännittämästään insinöörimatematiikasta, jonka haastavuudesta hän oli ennen opintojaan kuullut kauhutarinoita.

”Minulle tuli sellainen olo, että pärjään kyllä, kun vain panostan opintoihin.”

Valkonen haki vuonna 2012 konetekniikan linjalle, mutta vietti ennen opiskeluja vuoden armeijassa, ja päätyi syksyllä 2013 Aallon opinto-ohjelmauudistusten myötä konetekniikan linjan sijasta laajempaan kone- ja rakennustekniikan ohjelmaan. Uudessa opinto-ohjelmassa opiskelijoilla oli automaattinen pääsy maisteriohjelmaan kuten aiemminkin, mutta pääainetta piti erikseen hankea kandivaiheen jälkeen.

”Siinä vaiheessa pohdin, että joudunko kilpailemaan pääaineesta, ja pärjäänkö kilpailussa fiksujen opiskelukavereiden joukossa. Ajattelin, että jos vähän nopeuttaisin valmistumista, välttäisin kilpailun kokonaan, sillä silloin uudella ohjelmalla ei olisi vielä maisteriohjelmaa, ja pääsisin konetekniikan vanhaan maisteriohjelmaan.”

Valkonen sai kuin saikin suunnitelmiensa mukaan nopeutettua opintojaan – jopa niin tehokkaasti, että hän valmistui Aallosta konetekniikan diplomi-insinööriksi ennätyksellisen nopeasti vain kolmessa vuodessa.
 

Kesätöistä levyseppähitsaajan opintoihin

Ensimmäisen yliopistovuotensa jälkeisenä kesänä Valkonen pääsi lomittajaksi Raaheen Rautaruukin terästehtaalle. Kesätöissä arvostus tehtaan rautaisia ammattilaisia kohtaan kasvoi kohisten.

”Ajattelin, että valmistuneena diplomi-insinöörinä minusta tulisi esimies vastaaville työmiehille, joiden seurassa Raahessa työskentelin. Pohdin, että siinä asemassa minulla pitäisi olla hyvä ymmärrys heidän työstään, jota minulla ei siis vielä ollut. Sain kokeilla työmaalla hitsaamista, ja se oli tolkuttoman vaikeaa.”
Näiden ajatusten pohjalta Valkonen päätti lähteä yliopisto-opintojensa rinnalla opiskelemaan myös ammattikouluun, josta Valkonen vuonna 2016 myös valmistui levyseppähitsaajaksi.

Ammattikoulussa opiskellun käytännönläheisen tekniikan vastapainoksi Valkonen päätti keskittyä yliopisto-opinnoissaan teoreettisiin aineisiin. Matematiikka sujui hyvin opintojen alusta alkaen, ja Valkonen otti sivuaineensa operaatiotutkimuksen puolelta, opiskellen runsaasti päätöksenteon matematiikkaa, kuten tilastotieteitä, sekä mekaniikkaa, esimerkiksi elementtimenetelmää ja kontinuumimekaniikkaa.

”Mietin, että tulevan esimieheni näkökulmasta on luultavasti arvokkaampaa, että minulla on hyvä käsitys juuri valmistuneena mieluummin teoreettisista asioista kuin käytännön tekniikasta ja työstä, jotka hänellä ovat joka tapauksessa minua paremmin hallussa.”
 

Swecolla kurssinmuutos rakennustekniikan puolelle

Vaikka Valkonen valmistui konetekniikan puolelta, hän päätyi opintojensa aikana tutkimusassistentiksi rakennustekniikan laitokselle, professori Jarkko Niirasen ryhmään. Tämä johti siihen, että Valkonen teki myös diplomityönsä elementtimenetelmästä rakennustekniikan laitoksella.

Valmistumisensa jälkeen töitä etsiessään Valkonen löysi Swecolta tuolloin erikoislujuuslaskennan nimellä toimivaan osaston, jossa keskityttiin erikoislaskentaan.

”Laitoin osaston johtajalle Kevin De Bleserille viestin, jossa kerroin omasta opiskelutaustastani ja taidoistani vaativissa laskelmissa. Hän totesi, että voisin profiililtani sopia heidän ryhmäänsä, ja sovimme haastattelusta.”

Näin Valkonen päätyi vuoden 2016 lopussa töihin Swecolle, ja sai siellä varsin vauhdikkaan alun uralleen.

”Ensimmäisellä viikolla esimieheni lämäytti käteen vaikean epälineaarisen laskentatehtävän, törmäyssuoja-analyysin, sekä laskentaohjelman ohjekirjan. Hän sanoi, että katsotaan mitä saat aikaseksi.”

Valkonen selviytyi hyvin saamistaan haasteista ja huomasi myöhemmin, että esimiehellä oli tapana haastaa vastaavasti useimpia uusia työntekijöitä. Valkosella oli uudessa työssään kuitenkin runsaasti oppimista ottaen huomioon sen, ettei hän ollut juuri laisinkaan opiskellut Aallossa käytännön rakennustekniikkaa.

”Töissä puhuttiin ontelolaatoista tai esijännitetyistä palkeista, joista en ollut ikinä kuullutkaan. Lueskelin siis iltaisin rakennustekniikan käytännön kirjoja ja eurokoodeja, ja yritin päästä mahdollisimman nopeasti sisään siihen käytännölliseen rakennustekniikan tekemiseen.”

Käytännössä Valkonen siis opiskeli rakennustekniikan perusteet lennossa töidensä lomassa. Vahva teoreettinen matematiikan osaaminen kuitenkin mahdollisti tämän opiskelun, ja nopean oppimiskykynsä myötä Valkonen sai tiimissään luottamusta ja lisävastuuta.

”Tähänastisen lyhyen urani huippukohta oli luultavasti se, kun sain tehdä Swecolla räjähdyssimulointia. Se oli hyvin haastava juttu, mutta onnistui hyvin. Simuloinnin perusteella tehtiin lopulta testit, jotka myös onnistuivat.”
 

Jatko-opiskelijaksi siskon esimerkin kannustamana

Opiskeluaikoinaan rakennustekniikan laitoksen tutkimusryhmässä työskennellessään Valkonen alkoi pohtia myös akateemista uraa yhtenä mahdollisena tulevaisuuden vaihtoehtona. Ajatus vahvistui entisestään Valkosen työskennellessä Swecolla kansainvälisessä asiantuntijatiimissä.

”Mielestäni koko alalle olisi eduksi, että suunnittelijat olisivat jossakin määrin akatemiassakin mukana, tuottamassa artikkeleita ja kehittämässä asioita. Tämä on kuitenkin se tapa, jolla koko alaa on mahdollista viedä eteenpäin.”

Kesällä 2017 Valkonen vieraili kaksoissiskonsa luona Yhdysvalloissa Coloradossa, jossa sisko oli tekemässä väitöskirjaa meteorologian alalla. Sisko viihtyi hyvin jatko-opiskelupaikassaan, opiskelupuitteet olivat kohdallaan ja jatko-opiskelu suhteellisen hyväpalkkaista.

Vaikka kilpailu sisäänpääsystä yhdysvaltalaisiin yliopistoihin on kovaa, päätti Valkonen siskon esimerkin kannustamana – sekä sisarustenvälisen kilpailuasetelman haastamana - hakea myös vuonna 2017 jatko-opiskelemaan Yhdysvaltoihin.

Myös elämäntilanne oli lähtöön sopiva.

”Vaikka Swecolla vastuut kasvoivat, olin ollut siellä kuitenkin sen verran lyhyen aikaa, että lähtö oli vielä suhteellisen helppo toteuttaa. Minulla ei myöskään ollut omaa perhettä tai muita vastaavia vahvoja siteitä Suomeen.”

Näin ollen Valkonen etsi verkosta esiin parhaiten pisteytettyjen Yhdysvaltalaisten yliopistojen listat, ja valitsi muutamia parhaimpia yliopistoja, joita alkoi tarkemmin tutkimaan.

”Aloin selvittämään sitä, missä yliopistoissa olisi sellaisia professoreja, joiden kanssa minun olisi hyvä tehdä töitä. Kun näihin yliopistoihin hakee jatko-opiskelijoiksi, pitäisi olla jokin johtolanka, jonka avulla hakea. Hakijoita on niin valtava määrä, ettei sisään pääse perinteisesti hakemalla.”

Princeton yliopiston sivuilta löytyi professori Branko Glisic, jonka tutkimusryhmä teki töitä siltojen ja muun infrastruktuurin monitorointi- ja sensorijärjestelmiin liittyen.

”Dataa on kaikkialla, mutta rakenteissa vielä vähemmän kuin muualla, joten aihe on mielestäni hyvä ja aiheen osaaminen tulevaisuudessa tärkeää. Lähetin Glisicille viestin ja sain myös vastauksen, sillä selvisi, että Glisic arvosti niin operaatiotutkimuksen opintojani kuin aiempia työtehtäviä Swecolla.”

Aiemmin Glisicin ryhmä oli tehnyt paljon töitä liittyen rakennusteknisiin kysymyksiin, esimerkiksi siihen, miten neutraaliakselin siirtoa voidaan mitata. Nyt professori halusi alkaa tutkimaan päätöksentekoa sensoreihin liittyen; millaisia päätöksiä saadulla datalla voidaan tehdä ja miten tämä data vaikuttaa esimerkiksi siltojen huoltopäätöksiin ja toisaalta myös kustannuksiin.

”Professori soitti minulle ja sanoi suoraan, että on vaikeaa löytää rakennetekniikan asiantuntijaa, joka olisi opiskellut operatiivista tutkimusta. Olin siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja sopiva taustani oli varmasti se syy, miksi pääsin Princetoniin sisään.”
 

Suomesta hyvät eväät Yhdysvaltoihin

Valkonen aloitti jatko-opintonsa Yhdysvalloissa 2018 vuoden syksyllä, ja kertoo viihtyneensä yhteisöllisessä, muita huippuyliopistoja selvästi pienemmässä Princetonissa hyvin.

”On ollut hienoa huomata, että minulla on ollut hyvät eväät lähteä tänne. Sekä Aallon insinöörikoulutus että työt Swecolla ovat antaneet sellaiset lähtökohdat, että minulla ei ole ollut täällä missään vaiheessa sellainen olo, etten pärjäisi.”

Valkonen on myös löytänyt opiskelupiireistä itselleen puolison. Hän tutustui rakennusinsinööriksi Princetonista viime vuonna valmistuneeseen Vanessaan paremmin salsatanssiharrastuksen kautta, ja avioitui Paraguaysta kotoisin olevan puolison kanssa viime kesänä. 

Valkoselle myönnettiin tänä vuonna 35 000 euron arvoinen Björn Savén Finnish American Scholarship -apuraha jatko-opintoihin amerikkalaisessa huippuyliopistossa. Valkonen kertoo, että käytännössä apuraha helpottaa jatko-opintojen suorittamista.

”Opiskelu täällä on kallista ja maksan opinnot pääosin yliopiston stipendillä. Stipendi on käytännössä palkkaa, jonka saan toimimalla assistenttina. Avustan professoria, korjaan aineita ja vedän keskusteluryhmiä. Apurahan ansiosta minun ei tarvitse käyttää tähän työhön niin paljon aikaa, vaan pystyn keskittymään enemmän omaan tekemiseen.”

Valkonen ei ole varma pitkän tähtäimen tulevaisuudensuunnitelmistaan, mutta kertoo luultavasti asuvansa vaimonsa kanssa ainakin lähivuodet Yhdysvalloissa. Vaimolla on työpaikka konsulttifirmassa New Yorkissa, ja Valkosella viisumi, joka antaa mahdollisuuden jäädä valmistumisen jälkeen muutamaksi vuodeksi maahan töihin. Valkonen kuitenkin uskoo, että jossain vaiheessa he varmasti tulevat myös Suomeen.

”Minulla oli tänne lähtiessä sellainen isänmaallinen ajatus, että haluaisin jossain vaiheessa tulla takasin, jolloin se, mitä olen oppinut maailmalla, voisi hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa.”


Aina tulee uusia mahdollisuuksia

Valkonen kertoo olevansa hyvin innokas oppimaan uutta ja innostuvansa helposti uusista asioista. Tämä on varmasti yksi syy siihen, että hän on päässyt monessa asiassa jo niin pitkälle, vaikkei hänellä ole koskaan ollut kovin tarkkoja pitkän aikavälin suunnitelmia.

”Olen pyrkinyt ennemminkin aina siihen, etten ainakaan rajoittaisi itseltäni mitään mahdollisuuksia. Kun sitten innostun uudesta asiasta, olen kyllä lyhyellä tähtäimellä hyvinkin suunnitelmallinen.”

Valkonen kannustaa teekkareita panostamaan opinnoissa matematiikkaan, kieliin ja kirjoittamiseen, sillä aineet varmasti ovat sellaisia, jotka tulevat tarpeeseen kaikilla aloilla.

”Jos harkitsee sitä, että akateeminen ura voisi olla kiinnostava, kannattaa myös aikaisessa vaiheessa hankkiutua yliopistolla töihin laboratorioon. Jatko-opiskelu ulkomailla saattaa muuten olla mahdotonta, sillä täällä vaaditaan suosituskirjeitä, ja pätevää suosituskirjettä voi olla vaikea saada ilman töitä laboratorioissa.”

Valkonen uskoo myös omien kokemustensa perusteella, ettei teekkarin kannata huolestua, vaikka näkemys tulevaisuuden työnkuvasta olisi opiskeluaikana vielä hyvinkin epäselvä.

”Jos suunta on hakusessa, voi tietenkin olla vähän vaikeampaa, kun saattaa joutua kulkemaan maaliin hieman pidempää lenkkiä. Mutta aina tulee uusia mahdollisuuksia, joihin pystyy tarttumaan.”



Takaisin edelliselle sivulle

Alan nuori osaaja - Marleena Jurvanen

Allianssihankkeiden asiantuntija luottaa osallistamisen voimaan

Alan nuori osaaja - Joonas Lehtovaara

Tuloksia syntyy tehokkaimmin tutkimuksen ja työelämän rajapinnassa