Pääkirjoitukset

Business as usual -asenne ei riitä

Kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja digitalisaatio, kukapa ei olisi kuullut näistä merkittävistä muutosajureista. Eurooppalaisista 85 prosenttia asuu kaupungeissa ja jopa 85 prosenttia bruttokansantuotteestamme syntyy niissä. Kaupungit ovat myös tärkeitä innovaatioiden keskittymiä, joissa syntyy peräti 90 prosenttia innovaatioistamme.

Samaan aikaan kaupungit ja rakennettu ympäristö ovat kuitenkin myös merkittäviä energian ja muiden resurssien kuluttajia; jopa 70 prosenttia CO2-päästöistä syntyy toiminnoistamme kaupungeissa joko suoraan tai epäsuorasti.

Rakennetun ympäristömme järjestelmät ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi energiajärjestelmämme ei ole enää yksisuuntainen, vaan myös rakennus voi toimia energian tuottajana. Lisäksi liikennejärjestelmämme on muutoksessa; liikenteestä on tulossa palvelu.

Saamme koko ajan entistä enemmän tietoa reaaliaikaisesti ja eri järjestelmämme ovat kytkeytyneitä toisiinsa. Kaupunkia voikin hyvin kuvata järjestelmien järjestelmänä. Nämä eri järjestelmät vaikuttavat joko suorasti tai epäsuorasti toisiinsa. Esimerkiksi kaupungin koulutoimen tekemät päätökset vaikuttavat luonnollisesti rakennusten toimintaan, mutta myös esimerkiksi energia-, liikenne- ja vesijärjestelmän toimintaan.

Tyypillistä tälle ”järjestelmien järjestelmälle” on monen tavoitteen samanaikainen optimointi. Eivätkä nämä tavoitteet välttämättä ole samansuuntaisia, vaan joskus ristiriitaisiakin. Jotta tällaista ”järjestelmähässäkkää” pystytään johtamaan, on myös päätöksenteon muututtava.

Digitalisaatio, tehokkaampi tietojen kerääminen ja yhdistäminen sekä tekoälyn käyttö on tehostanut monia prosessejamme, ja sitä kautta säästänyt luonnonvaroja ja pienentänyt päästöjä. Lisäksi saamme entistä nopeammin reaaliaikaista tietoa eri tekijöiden ja muutosten vaikutuksista. Tämä kaikki auttaa meitä ymmärtämään kokonaisuuksia ja vuorovaikutuksia paljon paremmin kuin ennen. Samalla kun tieto liikkuu tehokkaasti eri järjestelmien välillä, tulee järjestelmistä myös haavoittuvaisempia katkoksille, ja tietoturvasta riskienhallinnan ohella entistä tärkeämpää.

Digitaalisuus mahdollistaa myös aivan uudenlaisen vuorovaikutuksen eri tahojen välillä. Kaupunkilaisten mahdollisuudet vaikuttaa alueiden suunnitteluun ja päätöksentekoon ovat parantuneet, samoin ymmärrys ja kommunikointi eri ammattilaisten välillä. Korkea rakennus on suomalaisen perspektiivistä kymmenen kerrosta tai enemmän, sen sijaan kiinalaiselle kollegalle kymmenkerroksinen talo on vielä matalahko rakennus. Monet asiat ovat siis varsin suhteellisia, jonka vuoksi uudet visualisointi- ja kommunikointityökalut pienentävät väärinymmärryksen vaaraa ja auttavat meitä myös työskentelemään yhdessä. Ja mikä parasta; kehittämään ja keksimään uutta yhdessä.

Koulutus on toinen tärkeä pilari ymmärtämisen ja innovaatioiden lisäämisessä. Tulevaisuuden rakennettu ympäristö tarvitsee entistä kokonaisvaltaisempaa osaamista sen suunnitteluun, rakentamiseen, korjaamiseen ja ylläpitoon.

Korkeatasoinen ja monitahoinen osaaminen antaa myös edellytykset uusien innovaatioiden syntymiseen. “Business as usual” -toiminta voi parhaimmillaan ratkaista tämän päivän ongelmia, mutta uusia innovatiivisia ratkaisuja tarvitaan ratkaisemaan tulevaisuuden haasteita. – Tai parhaassa tapauksessa estämään huomisen ongelmien synnyn.

Miimu Airaksinen
RILin toimitusjohtaja



Takaisin edelliselle sivulle

Mitä opin tänään

Pääkirjoitus Rakennustekniikka-lehden numerosta 3/2017

Yhteistyö kunniaan rakentamisessa

Pääkirjoitus Rakennustekniikka-lehden numerosta 2/2017.