Blogi

Kiertotalous tai End of Waste – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Lainsäätäjät ovat asettaneet kansallisesti kunnianhimoisen tavoitteen – olla kiertotalouden edelläkävijä vuonna 2025. Mutta kuinkahan he ja lainsoveltajat tulkitsevat käsitteet End-Of-Waste (EOW), kiertotalous, uusiomateriaali tai jätteen hyötykäyttö? Ainakin googlesta singahtaa esille mahtisana kiertotalouden määreeksi tuhatmäärin eri näkökulmia, joista jokainen antaa omalta osaltaan täysin tyhjentävän vastauksen.

Kaikille perusinsinööreille ja muillekin ihmisille lienee selvinnyt, että luonnonvarat eivät tule riittämään nykyisellä kulutuksella. Näin käy jo oman elinikämme aikana. Yksi tähän kehitetty järkevä toimintatapa on käyttää materiaaleja ja luonnonvaroja uudelleen, jolloin kulutusta voitaisiin jatkaa pidempään. Luonnonvarojen uusiokäyttö edellyttää kuitenkin lainsäätöä ja niiden tulkintaa, joka ei tyypillisesti ole yksiselitteistä.

Ympäristöministeriö on aktiivisesti valmistelemassa lakia, jolla mahdollistetaan jätteiden uusiokäyttö muuttamalla ne taikasanalla End-Of-Waste jälleen tuotteeksi ilman jätestatusta. Tämä edellyttää tulevan lain voimaan astumisen jälkeen tapauskohtaista käsittelyä eri jätejakeiden osalta, joka vie luonnollisesti oman aikansa. Tästä menettelystä pitäisi myös luoda oma käytäntönsä tulevan toiminnan suhteen. Lainsoveltajat joutuvat ottamaan kopin siitä, miten EOW käsitettä sovelletaan.

Jätelaki päivitetään ennen tulevaa suvea rytinällä läpi. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, että tulevaan tekstiin sisältyy asioita, jotka eivät täytä kaikkien toimijoiden näkemyksiä tai haluja sen sisällöstä. Merkittävänä pelkona tässä tulee esille lausuntokierroksen merkitys. Toisin sanoen, kuinka sieltä tulleita palautteita huomioidaan tulevassa lakitekstissä.

Pahimpana esimerkkinä lain tulkinnasta voisi ajatella tilanteen, jossa päättävässä asemassa oleva lainsoveltaja haluaa KHO:sta ennakkopäätöksen, miten lakia pitää tulkita. Tässä tapauksessa tulkinta siirtyy juristille, joka ei välttämättä tunnista asiasta samoja näkökulmia kuin lainsoveltaja. Lisäksi lainsäätäjän kansallisesti asettama aikaraja 2025 tulisi pullistelemaan liitoksistaan.

Palataan noihin mahtisanoihin! Outokummun Tornion tehtaalla on ollut ihmevaaka vuosikymmenet, jonka ylitettyään metalliromu muuttuu raaka-aineeksi ja se sulatetaan uudelleen kiiltäväksi jaloteräsmateriaaliksi. Jäteluokituksen päättyminen, End-Of-Waste, tuonee näitä ihmevaakoja lukuisan määrän koko Euroopan alueelle. Tämä mahdollistaa jätteiden uudelleen käyttämisen tuotteena tai raaka-aineena.

Herää kysymys, tulisiko tässä kohtaa tunnistaa, mikä on ollut lainsäätäjän tahtotila, niin että lainsoveltaja pystyisi tekemään päätöksiä nopeasti, kestävästi ja samoilla perusteilla? EU-direktiivissä (EU) 2018/8513 korostetaan, että viranomaispäätösten pitäisi noudattaa sisällöltään mahdollisimman hyvin EU-säädösten sisältö­vaatimuksia.

Olen ollut hiljattain konsulttina hankkeessa, jossa puun kuoriketta käytettiin meluvallin pintaan kasvukerroksena. Saman lainsäätäjän alueella asiasta oltiin kovin erimielisiä eli onko kuorike jätettä, vaikka sillä ei ole jätenimikettä, vai onko se kenties raaka-ainetta, vai pitäisikö sille hakea jopa mara- tai ympäristölupa hyödyntämiseen.

Tässä kohtaa itselle tuli mieleen, missä on niin sanottu heinäntekojärki? Toivottavasti tuleva jätelaki tunnistaa mahdollisimman hyvin lainsäätäjän asettamat vaateet. Ja vieläpä sellaiset, että lainsoveltaja pystyy toteuttamaan lain tulkintaa tasapuolisesti kaikkia toimijoita kohtaan.

Hannu Aurinko
RILin hallituksen jäsen
Laatuinsinöörit Oy, toimitusjohtaja

Takaisin edelliselle sivulle