RIL-Palkinto

Millimetrin tarkkaa työtä

Teksti: Henriikka Hellström
Kuva: Skanska/Mikael Linden

 

Ikoninen Olympiastadion on vaativan insinööriosaaminen huipputyönäyte. Sen perusparannus- ja uudistamistyö oli poikkeuksellisen vaativa hanke muun muassa vaikeiden teräsrakenteiden suunnittelun ja massiivisten betonirakenteiden tuenta- ja vahvistustöiden osalta. Lisähaasteensa toi talotekniikan sovittaminen yli 80 vuotta vanhoihin rakenteisiin.


Swecon osastopäällikkö Juha Kukkosella on takanaan noin kuuden vuoden suunnittelusuhde suomalaisen urheilun pyhättöön. Hän vastasi hankkeessa tiimeineen uusien teräsrakenteisten katsomokatosten ja vuonna 2005 rakennetun D-katsomon katoksen perusparantamisen suunnittelusta. Työtunteja Olympiastadionin parissa kului noin 3 000.

Suunnittelutyö yltää helposti ykkössijalle uran tähänastisia merkkipaaluja pohdittaessa.

”Katoksissa tiivistyy hankkeen vaativuus. Katosten pinta-ala on suuri ja katoksen muoto jatkuvasti muuttuva niin leveyden, korkeuden kuin syvyydenkin osalta. Lisäksi eri katosten osien korkeusero on suurimmillaan jopa kahdeksan metriä.”

Helppo ei ollut myöskään räystäsrakenne, joka muistuttaa lentokoneen siipeä. Se on ohuimmillaan vain alle 30-senttinen.

 

Tuulitunnelikokeita ja rakennelaakereita

Laskennan vaikeusasteikon yläpäässä oli uusien katosten tuulikuormien laskenta. Itäkatsomon kuormitusten osalta oli tehty staattisia ja aeroelastisia tuulitunnelikokeita jo 2005. Tämän kokemuksen nojalla, ja vielä tallessa olevan pienoismallin pohjalta, tuulikuormat päätettiin määritellä tunnelikokeiden perusteella uudelleen, koska uudet katokset muuttavat alueen tuuliolosuhteita. Niiden pohjalta saatiinkin luotettavat kuormitusluvut suunnittelun pohjaksi.

Katokset ovat rungoltaan pilari-ristikkorakenteisia ja ne on jäykistetty ristikoimalla katos ylä- ja alapinnastaan. Katoksen pääpilarit ovat pyöreitä teräs-betoni -liittopilareita,­ joiden ulkohalkaisija on 610 mm.

”Oli mietittävä hyvin tarkkaan, mitä kautta kuormat voidaan viedä perustuksille asti johtuen osittain myös rakennuksen suojelustatuksesta. Reittejä oli haettava tapauskohtaisesti.”

Kukkosen mukaan jännevälit suunniteltiin mahdollisimman pitkiksi ja pilarien välit harvoiksi, jotta näköesteettömien katsomopaikkojen määrä voitiin maksimoida. Ulkoreunoilla katos on liitetty vanhoihin betonikehiin, joita on vahvistettu.

Katoksen kaareva muoto pyrkii elämään pituus- ja leveyssuunnassa. 

”Asia on ratkaistu tavanomaisesta rakentamiskäytännöstä poikkeavalla tavalla, kuten lähes sadan rakennelaakerin ja kitkaliitosten avulla. Esijännitettäviä ruuveja on uusissa katoksissa 25 000 kpl, joka on huomattava määrä jo sellaisenaan. Ja lisäksi yksi ruuvi vaati tässä tapauksessa kolme kiristyskertaa. Pääpilarit on liitetty rakennelaakerin myötä alapuoliseen vahvistettuun tai uuteen teräsbetonipilariin. Laakeriratkaisun avulla voitiin keskittää tiettyihin paikkoihin rakenteen jäykistyksestä tulevia kuormia ja hallittua lämpöliike. Ratkaisun löytämisessä tehtiin Swecon sisällä laajasti yhteistyötä.”

Kaikkiaan mittatarkkuuden varmistaminen ja sen sovittaminen valmiiseen rakennettuun ympäristöön oli esimerkiksi eteläkaarteen massiivisen, 45-metrisen ja 90- tonnisen avaruusristikon osalta erittäin tarkkaa puuhaa. Konepajalla tehtiin katoksen osalta 3D-tarkennusmittauksia ja esikasauksia. 

Kukkonen sanoo varsinkin asennusjärjestyksen suunnittelun olleen etenkin katosrakenteen osalta niin rakennesuunnittelijan kuin tuotannon ja toteutuksen näkökulmista iso ja haastava työ.

”Esimerkiksi tuo eteläkaarteen katoksen yksi pääkannattajista tuotiin stadionille kolmena kappaleena ja yhdistettiin yhdeksi avaruusristikoksi paikan päällä ennen paikalleennostoa. Kyse oli millimetritarkasta työstä, jossa onnistuttiin hienosti”, Kukkonen iloitsee.

 

Yhteishengellä maaliin

Hankkeen aikana oli myös rakennettava paljon asennusaikaista tuentaa, jotta rakentaminen ylipäänsä onnistui katoksen haastavan muodon takia. Vanhojen betonirakenteiden tuenta- ja vahvistustyöt olivat massiiviset.

Perusparannushanke vaati myös todella mittavat, 150 000 kuution, louhintatyöt aivan vieressä sijainneen, ja vain 2,5 metrin syvyyteen perustetun stadionintornin läheisyydessä. Lisäksi katoksen puurimoituksessa huomioitiin paloturvallisuus erityisellä tavalla. Verhous toteutettiin niin sanotusta kivipuusta eli materiaalista, jossa puun soluseinämät on kyllästetty silikaattiseoksella.

”Ylipäänsä hankkeen onnistuminen vaati ainutlaatuista yhteishenkeä ja innovatiivista ajattelua, jossa ratkaisuja haettiin yhteistuumin avoimesti ja innostuneesti muun muassa big room-työskentelyssä”, Kukkonen tiivistää.   

 

Olympiastadion perusparannus ja uudistamistyö

  • Tilaaja: Stadion-säätiö
  • Rakennuttaja: Helsingin kaupungin kaupunki­ympäristön toimiala
  • Rakennuttajakonsultti: Indepro Oy
  • Pääsuunnittelija: Arkkitehdit NRT ja Arkkitehtitoimisto K2S Oy
  • Arkkitehti: Arkkitehdit NRT Oy ja Arkkitehtitoimisto K2S Oy
  • Rakennesuunnittelija: Sweco
  • Sähkö- ja LVI-suunnittelija: Ramboll Finland Oy
  • GEO- ja kalliosuunnittelija: Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala, maa- ja kallioperäyksikkö
  • Pääurakoitsija: Skanska Talonrakennus Oy
  • LVIA-urakoitsija: Are Oy
  • Sähköurakoitsija: Assemblin Oy
  • Katsomoistuimet: Piiroinen Yhtiöt / Arvo Piiroinen Oy
  • Maanrakennus ja perustusten vahvistus: Lemminkäinen Infra Oy
  • Kustannukset: yli 300 miljoonaa euroa
  • Valmistumisaika: 7/2020
  • Bruttoala: 40 256 m2


Takaisin edelliselle sivulle

RIL-Palkinto Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamisty...

"Suojellun Olympiastadionin perusparannus ja uudistus oli haastava kokonaisuus"

Tikkurilankosken kunnostus vahvistaa kaupunkikeskuksen vehre...

Tikkurilankosken padon purkaminen ja kosken kunnostaminen sijoittui RIL-Palkinto 2019 -kil...