Kolumnit

Puntarissa perusinsinöörin elämänasenne

Vierailin vuosia sitten thaimaalaisessa kylässä Laosin rajalla, jonne valtio oli rakennuttanut hienot talot kyläläisille. Syynä oli viereen rakennettu pato, jota varten yhtiö tarvitsi lisätilaa paikallisilta mailta. Alta jyrättiin syrjään puiset huterat rakennelmat, paikallisten kodit. Tästä eivät kalastajat pitäneet, vaan he asettuivat ehdoin tahdoin uusiin, itse kyhäämiinsä hökkelimajoihin. Koti oli koti, vaikka sen katosta pilkisti päivä ja ovesta kulkivat torakat. Uudet modernit talot seisoivat tyhjän pantteina. Niitä ei tarvinnut kukaan.

Samaan aikaan alueen perukoille oli vedetty hieno tie. Sitä pitkin pääsi ajamaan kätevästi autolla, ainakin vierailijat. Tosin kyläläisillä ei ollut varaa bensaan, saati autoihin. Niin jäivät nuo tietkin satunnaisten kulkijoiden varaan.

Motivaatio saman päämäärään hyväksi sai kaikki paikalliset puhaltamaan yhteen hiileen. Yksikään ei tarttunut tarjottuun mahdollisuuteen. Komea talo oli sivuseikka, jos valtaa pitävät yrittivät jyrätä kodin. 

Tällaista asennetta näkee onneksi usein kotimaassakin. Startupit ja onneksi myös monet isommatkin yritykset puhkuvat intoa, tavoittelevat hyvällä asenteella, hyvässä porukassa yhteisiä päämääriä. Rahaa ei välttämättä ole paljon, mutta sitä taiotaan omiin ideoihin uskoen ja kovalla työllä. Kaikkein tärkein tuntuu olevan intohimo siihen omaan tekemiseen. Ja sillä jos millä pääsee pitkälle.

Toisaalta – ja onneksi – se onnela on jokaisella diplomi-insinöörilläkin erilainen. Siinä missä toinen rakastaa mallintamista, toinen luo mielellään suuria linjoja ja vihaa näpertämistä. Ja on niitä muitakin: tiedän joitakin alan diplomi-insinöörejä, jotka ovat hylänneet perinteisen uran. Kaikki he ovat kuitenkin seuranneet intohimoaan − yksi opiskeli valokuvaajaksi ja toinen loi oman yrityksen, mutta kauas perinteisestä insinöörin arjesta.

Fiksun yhteistyökumppanin mukaan kaikessa tuossa omistautumisessa ja innostuksen syttymisessä on kyse luottamuksesta. Ja tottahan se on: sellaisessa ilmapiirissä ideat kantavat ja muuttuvat iloksi, merkitykseksi, tuotteiksi ja rahaksi. Jos kollegoihin ja yhteistyökumppaneihin voi luottaa täysillä, syntyy hienoja lopputuloksia. Jos luottamusta ei löydy, jokainen käpertyy omaan nurkkaansa, eikä anna parasta itsestään. Ei nyt, eikä huomenna, eikä varsinkaan silloin, milloin yrityksen pitäisi lentää.

Jos avoin ja kaikki erilaisuudet salliva ilmapiiri pääsee kukoistamaan jokaisen omassa työyhteisössä, voi jokainen nostaa tahollaan liput salkoon. Onnistumisia luvassa! Tällöin voimme kaikki olla oman elämämme kuninkaita, niin kuin ne kalastajat siellä Thaimaassa.  

 

Teksti: Henriikka Hellström
johtaja, jäsenyys ja viestintä
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL



Takaisin edelliselle sivulle

Maisema-arkkitehtuurin alta paljastuu taidokas rakennusinsin...

Pääkirjoitus Rakennustekniikka-lehden numerosta 1/2018.

Liikenne murtuu – tällä kertaa asialla tekoäly

Tekoälyn myötä ymmärtämämme liikenne tulee muuttumaan tai murtumaan, jälleen kerran.