RIL-Palkinto

Tikkurilankosken kunnostus vahvistaa kaupunkikeskuksen vehreää sydäntä

Teksti: Jenni Ahola
Kuva: Ramboll Finland Oy

 

Tikkurilankosken alueen kunnostuksessa onnistuttiin löytämään ratkaisut, jotka samanaikaisesti edistävät alueen ekologista tilaa, kunnioittavat alueen kulttuurihistoriallista arvoa sekä parantavat alueen mahdollisuuksia kaupunkilaisten virkistysalueena.

Tikkurila on yksi Vantaan nopeimmin kehittyvistä kaupunkialueista. Viime vuosina alue on kasvanut Vantaalla asukasmäärällisesti eniten yli tuhannen hengen vuosivauhdilla. Uusien asuinrakennusten lisäksi keskustan siluetti on muuttunut lähivuosina esimerkiksi Tikkurilan juna-aseman yhteyteen rakennetun kauppakeskus Dixin myötä.

Aivan Tikkurilan ydinkeskustan vieressä sijaitsee Tikkurilankoski, alun perin kalliopohjainen luonnonkoski, jonka kautta Keravanjoki virtaa asuinalueen vierestä. Koskeen on 1600-luvulta lähtien rakennettu patorakenteita myllytoimintaan sekä myöhemmin öljytehtaan toimintaan liittyen. Varsinainen pato rakennettiin koskeen vuosina 1912–1913.

”Patorakenteessa on betonisydän, joka on verhoiltu isoilla luonnonkivilohkareilla. Luonnonkivi on Bodomin graniittia, eli kivet on louhittu aikoinaan patorakenteeseen Espoosta”, kertoo Rambollin maisemasuunnittelun yksikönpäällikkö Hanna Keskinen.

Keskinen työskenteli Vantaan kaupungilla viheralueyksikön puistosuunnittelupäällikkönä vuonna 2015, jolloin Tikkurilankosken padon purkua ja kosken kunnostusta koskevan hankkeen esiselvitystyöt aloitettiin. Edellisen kerran patoa oli kunnostettu vuonna 1994, jolloin sen yhteyteen rakennettiin myös kalaportaat.

”Padosta oli alkanut taas irtoilemaan kiviä, kun kunnostamisesta oli kulunut parikymmentä vuotta. Kalaportaat olivat myös hankalasti ylläpidettävät ja ne oli sijoitettu liian kauas alavirran puolelle, jolloin kaloilla on hankaluuksia löytää kalaportaan sisäänkäyntiä.”

 

Huolellista suunnittelua vertailun kautta

Kokonaisuudessaan lähes neljä vuotta kestänyt hankkeen suunnitteluvaihe aloitettiin muodostamalla neljä vaihtoehtoista suunnitelmaa, joiden mukaan kosken aluetta voitaisiin kunnostaa ja kehittää.

”Yksi vaihtoehto oli säilyttää pato sellaisenaan, eli korjata niin pato kuin kalaportaat. Toinen vaihtoehto oli purkaa kokonaan pato, jolla ei ole ollut toiminnallista perustetta enää vuosikymmeniin”, Keskinen kertoo.

Vaihtoehtojen vertailussa ensisijaista olivat ekologiset hyödyt, kuten kosken kalaston ja pohjaeliöstön monimuotoisuuden lisääminen ja toimivan vaellusyhteyden palauttaminen uhanalaiselle meritaimenelle. Koskessa tiedettiin olevan myös uhanalaisia vuollejokisimpukoita, jotka piti ottaa suunnitelmissa huomioon.

 ”Ekologisuuden lisäksi piti miettiä myös kaupunkikuvaa, alueen virkistyskäyttöä ja kulttuurihistoriallista arvoa. Museoviranomaiset olivat esimerkiksi aiemman kunnostuksen yhteydessä sitä mieltä, ettei patoa saisi purkaa.”

Suunnitelmavaihtoehtoja vertailtiin teettämällä useita kattavia selvityksiä, kuten uoman luotaus, virtausmallintaminen sekä pohjavesimallin päivittäminen. Geotekniset tutkimukset olivat myös tärkeitä alkuvaiheen selvitystyössä.

”Aiemmin pato on muodostanut vesialtaan, joka on tukenut joen penkereitä. Penkereet piti saada säilymään vakaina mahdollisesta vedenpinnan laskemisesta huolimatta”, Keskinen sanoo.

Lopulta päädyttiin valitsemaan suunnitelma, jossa padon keskiosaa purettiin 20 metrin matkalta.

”Tämän todettiin olevan optimaalinen padon purkuleveys, jolla kosken luonnonmukainen virtaus saatiin toimimaan huomioiden myös mahdolliset tulvatilanteet.”

Osittainen purku jätti historiallisen näkökulman kannalta olennaisen padon rakenteen edelleen näkyviin. Luonnonmukaisen virtauksen palauttamisen myötä vaelluskalojen ja vesieliöstön liikkuminen koskessa mahdollistuu esteettä. Suojellut vuollejokisimpukat siirrettiin suunnitelmassa kosken yläpuoliselle alueelle.

Selvitysten perusteella päädyttiin tekemään myös erilaisia tukipenkereitä, jotka toimivat rantapenkereiden tukena, mutta samanaikaisesti toimivat myös jatkossa oleskelualueina. Vedenlasku lisää toki myös itsessään alueen virkistysmahdollisuuksia.

”Oli yllättävää, kuinka paljon ranta-­alueilta vapautui lisää pinta-­alaa padonpurun myötä.”

Vuoden 2019 toukokuussa alkanut purku-urakka on päättynyt. Seuraavaksi käynnistetään kosken ympärillä olevan puistoalueen rakentaminen. Tässä urakassa hyödynnetään myös padosta ylijääneet luonnonkivet.

Tikkurilankosken padon purkuhanke valittiin viime lokakuussa myös Vuoden projektiteoksi. Hankkeen projektipäällikkö Otso Lintinen oli tänä syksynä esittelemässä hanketta Virossa kansainvälisessä Dam Removal Europe -seminaarissa.

Merkillepantavaa on myös negatiivisen palautteen puuttuminen; pitkän prosessin aikana on saatu yksi ainoa vastustava kannanotto.

”On tämä otettu vastaan jonkinlaisena ennakkotapauksena. Vaikka Suomessa on ollut aiemminkin tämäntyyppisiä hankkeita, sijainti keskellä kaupunkia tekee tästä poikkeuksellisen projektin. Toivon mukaan hanketta käytetään esimerkkinä muita tarpeettomia patoja purettaessa.” 

 

Tikkurilankosken padon purkaminen ja kosken kunnostaminen

  • Rakennuttaja: Vantaan kaupunki, Maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimiala, Jaakko Koivunurmi ja Kari Saatsi
  • Pääurakoitsija: Hyvinkään Tieluiska Oy, Aarre Eerola, Markus Lahtinen
  • Rakennuttajakonsultti: Ramboll CM Oy, Jarkko Parkkisenniemi, Vesa Kotamäki
  • Projektipäällikkö: Ramboll Finland Oy, Otso Lintinen
  • Maisemasuunnittelija: Ramboll Finland Oy, Tiia Valtonen ja Marko Ahola
  • Rakennesuunnittelija: Ramboll Finland Oy, Petteri Blomberg
  • Erikoissuunnittelu: Ramboll Finland Oy, Esa Korhonen, Toni Talvinen, Mikko Siukkola, Riki Larsson, Sanna Sopanen
  • Pinta-ala: 1,5 ha
  • Kokonaiskustannukset: 1 M€


Takaisin edelliselle sivulle