Kolumnit

Oppia Britannian rakennusten energiatehottomuudesta?

ti 26. syyskuuta 2017 13.15.00

Britannian rakennuskanta on Euroopan vanhimpia. Siitä 70 prosenttia on rakennettu ennen toista maailmansotaa ja 20 prosenttia yli sata vuotta sitten. Talot ovat kauniita, mutta kovin energiatehottomia vetoisine ikkunoineen ja ovineen. Ennen 1930-lukua rakennetuissa taloissa on myös tyypillisesti kiinteät tiiliseinät, joiden eristäminen jälkikäteen onnistuu vain seinän ulkopinnalta tai rakennuksen sisältä – vaikuttaen jälkimmäisessä tapauksessa talon sisäpinta-alaan. Energiatehokkuuden parantaminen ei olekaan kotitalouksien keskuudessa kovin suosittua.

Asuinrakennusten energiankulutuksen vähentäminen on maassa valtava haaste, jota ei ole helpottanut useiden asiaan liittyvien poliittisten toimielinten lakkauttaminen kesällä 2015. Tällöin luovuttiin muun muassa vuonna 2006 asetetusta ’nollahiilikodit’ -tavoitteesta sekä noin tusinasta muusta energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan kytkeytyvästä vaatimuksesta.

Brexitin myötä myös Euroopan Unionin rakennusten energiatehokkuutta ohjaava vaikutus saattaa lakata. Se riippuu siitä, mihin yhteistyömalliin Britannia päätyy. Pahimmassa tapauksessa energiatehokkuuteen ei Brexitin seurauksena kohdistu lainkaan kansallisen tason politiikkaa.

Miksi Iso-Britannian kehityskulku on Suomesta katsoen kiinnostavaa ja voimmeko oppia tästä jotain?

On todennäköistä, että Suomen Britanniaa johdonmukaisempi julkinen energiatehokkuuspolitiikka edistää innovaatioita ja teknistä kehitystä paremmin kuin Britannian poukkoileva – vaikkakin lyhyellä aikavälillä kunnianhimoinen politiikka.

Maiden välinen vertailu osoittaa myös, miten innovaatiot matkustavat hitaasti. Suomessa muun muassa lämmön- ja sähkön yhteistuotanto sekä lämmöntalteenotto alkavat olla yleisesti käytettyä tekniikkaa. Britanniassa näin ei ole, ja vallalla tuntuukin olevan asenne, että vastaavan tekniikan kokeilu täytyy aloittaa aivan alusta. Tähän vaikuttaa varmasti myös pienten ja keskisuurten yritysten suuri määrä. Toimintatapa herättää kuitenkin kysymyksiä myös siitä, eivätkö eri maiden rakennusalan ammattilaiset keskustele toistensa kanssa.

Toisaalta Britanniassa yhteisöt ja yksilöt näkyvät julkisessa keskustelussa paremmin kuin esimerkiksi Suomessa. Paikalliset energiakollektiivit näyttävät, miten asioita voi tehdä eri tavalla, ja miten paikallinen yhteisö voi paremmin hyötyä energiatehokkuudesta ja lähienergiantuotannosta. Tällainen kehitys ei Suomessa ole järin näkyvää.

Energiaköyhyyden vähentäminen on Britanniassa vakavasti otettava poliittinen tavoite, joka on jäänyt Suomessa kovin vähäiselle huomiolle. Maiden välinen vertailu näyttää oppimisen paikkoja molempiin suuntiin, ja osoittaa myös, että eteenpäin mentäessä yhteinen poliittinen tahto on kaiken a ja o.

 

Teksti: Filosofian tohtori Paula Kivimaa, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus ja Senior Research Fellow, Sussexin yliopisto, Centre on Innovation and Energy Demand (CIED) –ryhmä, Englanti



Takaisin edelliselle sivulle

Maisema-arkkitehtuurin alta paljastuu taidokas rakennusinsin...

Pääkirjoitus Rakennustekniikka-lehden numerosta 1/2018.

Liikenne murtuu – tällä kertaa asialla tekoäly

Tekoälyn myötä ymmärtämämme liikenne tulee muuttumaan tai murtumaan, jälleen kerran.