Taksonomian plussat ja miinukset

pe huhtik. 21 18:00:00 2023

Teksti: Santeri Suominen
Kuva: Robert Örthén

Santeri Suominen työskentelee EK:n yrityslainsäädännön vastuualueella juristina. Hän keskittyy edunvalvonnassaan pääomamarkkinoiden juridiikkaan ja kestävään rahoitukseen, kuten EU:n taksonomiaan, jota hän on seurannut läheltä aivan hankkeen valmistelun alusta saakka. Hän on työskennellyt vuodesta 2015 mm. listayhtiöiden neuvottelukunnan sihteerinä ja viimeiset kolme vuotta EK:n Brysselin-toimistolla.

Taksonomia on kestävyyssääntelyn uusin sana Brysselistä. Se on viher- ja kestävyysluokittelu, jolla pyritään kanavoimaan yksityisiä pääomia kestäväksi määriteltyihin taloudellisiin toimintoihin. Luokittelu kattaa kaikki ESG:n osa-alueet, joskin pääpaino valmistelussa on ollut ilmasto- ja ekokriisin kriteereissä.

Taksonomiaa on rakennettu vuodesta 2018, ja sitä koskeva EU-asetus on voimassa. Varsinainen liha luiden päälle tulee kuitenkin teknisistä seulontakriteereistä. Niitä valmistellaan EU:n komission johtamassa asiantuntijatyöryhmässä, johon kuuluu elinkeinoelämän, kansalaisjärjestöjen ja akateemikkojen edustajia. Taksonomian yhtenä isona tavoitteena on siis pääomavirtojen kohdistaminen vihreään siirtymään ja sen investointeihin.

Taksonomia edustaa sääntelytyypiltään informaatio-ohjausta. Tarjoamalla lisää tietoja yritysten liiketoiminnan kestävyysvaikutuksista, pyritään vaikuttamaan sijoittajien ja muiden markkinaosapuolten sijoituspäätöksiin. Tulevaisuudessa riippuu siis yksittäisten sijoittajien reaktioista, miten he päättävät hyödyntää taksonomiaraportoinnin tuomaa uutta informaatiota sijoitustoiminnassaan. Sijoittajat voivat toisin sanoen päätyä sellaiseenkin johtopäätökseen, ettei raportointi vaikuta heidän päätöksiinsä. Sääntelyn soveltamisalassa oleville yhtiöille taksonomiaraportointi on kuitenkin pakollista, ei vapaaehtoista.

On oletettavaa ja toivottavaa, että taksonomiakriteerit tuovat sijoittajille lisäarvoa. Sijoittaja saa lisäarvoa, jos raportoinnista saatava tieto vaikuttaa hänen sijoituspäätöksiinsä.

Jolleivat kriteerit muodostu käyttökelpoisiksi, uhkaa taksonomiaraportoinnista muodostua massiivinen ja turha byrokraattinen harjoitus. Tämä olisi valtava menetetty mahdollisuus ja iso kuluerä yhtiöille, jotka ovat harjoitelleet raportointia nyt kolmatta vuotta.

Siinä missä julkista rahoitusta voidaan ohjata poliittisella tahtotilalla, yksityinen pääoma muodostaa liikkeensä itsenäisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että sijoittajat kokevat uuden kestävyystiedon uutta lisäarvoa tuottavaksi.
 

Sosiaaliseen taksonomiaan suhtauduttava kriittisesti
 

Jatkovalmistelussa olisi pitäydyttävä viherluokittelua korostavassa lähestymistavassa. Todellinen markkinatarve esimerkiksi sosiaaliselle taksonomialle tai liikennevalotaksonomialle on näyttämättä.

On epäselvää, mitä ongelmaa tai markkinapuutetta sosiaalisella taksonomialla olisi tarkoitus korjata. Jo nyt taksonomian perussoveltaminen pitää lähtökohtaisestikin sisällään myös sosiaalisen ”perälaudan”. Kyse on siis sosiaalisista vähimmäissuojatakeista, joita on noudatettava ympäristö- tai ilmastokriteerien lisäksi. Näyttääkin siltä, että sosiaalinen taksonomia olisi vain keino ajaa EU:n sosiaalista ulottuvuutta eteenpäin rahoitusmarkkinoiden keittiön takaoven kautta, normaalin sääntelytien sijaan.

Jos lainsäätäjä ryhtyisi luokittelemaan niin kutsuttuja ”punaisia” taloudellisia toimintoja, voisi se sisältää riskin hallitsemattomien markkinareaktioiden käynnistymisestä (ns. stranded assets -problematiikka).

Nyt olisi perusteltua antaa hyvän markkinakehityksen jatkua, eikä ottaa turhaa riskiä omaisuusarvojen mahdollisesta täysin hallitsemattomasta tuhoutumisesta. Näin voi käydä, jos liikennevalotaksonomian valmistelu käynnistyy. Markkinat saattaisivat tulkita tällaisen punalistauksen de facto -kieltolistaukseksi eli tosiasialliseksi kielloksi sijoittaa tällaisiin taloudellisiin toimintoihin. Tämä ei missään vaiheessa ollut taksonomian ydinideana. 
 

Raportoinnin vaikutukset vielä epäselviä
 

Ilmastonmuutosta koskevat kriteerit, eli sopeutumista ja päästöjen vähentämistä käsittelevät tekniset seulontakriteerit, ovat olleet voimassa alkuvuodesta 2022. Isoimmat listayhtiöt ovatkin jo raportoineet toimintojaan peilaten niitä taksonomiaa vasten.

Onkin mielenkiintoista seurata, millaisia vaikutuksia uudella kestävyysraportoinnilla on. Yhtiöt vasta opettelevat uutta sääntelyä, sopeutuen sen vaatimuksiin. Raportointivaatimukset kehittyvät ja syventyvät tulevina vuosina. Vielä ei siis voi täysin arvioida, millaisia vaikutuksia taksonomiaraportoinnilla on pääomamarkkinoiden toimintaan, ja ennen muuta yhtiöiden rahoituksen saatavuuteen ja muuhun pääomanhuoltoon. Viime kädessä kysymys on esimerkiksi pörssiyhtiön osakkeen houkuttelevuudesta sijoituskohteena.

Toistaiseksi markkinat ja markkinaosapuolet näyttävät suhtautuvan varsin rauhallisesti uuteen kestävyystietoon, jota ne saavat yritysten toiminnasta.
 

Uusi joukko valmistelemaan kriteerejä
 

Komissio on nimittänyt alkuvuodesta uuden kestävän rahoituksen asiantuntijatyöryhmän (Sustainable Finance Platform), joka valmistelee taksonomiakriteerejä.

Vaikka komissio ohjaa tiukasti työryhmän työskentelyä, komissio ei ole sidottu työryhmän julkaisemiin raportteihin tai ehdotuksiin. Komissio päättää aina viime kädessä itsenäisesti lainsäädäntöesitystensä sisällön.

Taksonomiakriteereitä annetaan delegoituina asetuksina. Tämä tarkoittaa, että EU-parlamentti ja jäsenmaista koostuva neuvosto voivat joko hyväksyä tai hylätä esitykset. Toisin sanoen niistä ei käydä normaalia EU-lainsäädäntöprosessia, jossa parlamentin mepit neuvottelevat parlamentin kannasta, ja jonka jälkeen käydään trilogi-neuvottelut jäsenmaiden kannan kanssa.

Erinomaista on, että uudessa työryhmässä on kaksi uutta työlinjaa. Työryhmä kiinnittää toimikautenaan erityistä huomiota taksonomiakehikon käytettävyyteen ja datan laatuun. Tämä on tärkeää, koska pienemmät yritykset ovat suurissa vaikeuksissa taksonomian teknisen soveltamisen kanssa ilman asiantuntevaa apua.

Toinen työlinja keskittyy jo voimassa olevan taksonomian aiheuttamien pääomavirtojen analysointiin ja seurantaan. On erittäin tärkeää saada mahdollisimman pian kokemuksia siitä, miten taksonomia mahdollisesti vaikuttaa markkinaliikkeisiin – tai on vaikuttamatta.
 

Taksonomian kansainvälinen ulottuvuus suuri
 

EU:n komission tavoitteena on tehdä taksonomiasta maailman johtava kestävän rahoituksen standardi. Tavoite on hyvä. On myös hyvä, että komissio edistää tätä tavoitetta muun muassa käymällä keskustelua kv-tason foorumeilla.

Parhaillaan on vireillä useita erilaisia kestävyysraportointi- ja vastuullisuuslainsäädäntöhankkeita ym­päri maailmaa. Näyttää kuitenkin siltä, että EU:n taksonomia yhdessä yritysten kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n kanssa olisi muodostumassa kaikista laaja-alaisimmaksi ja eniten yrityksiä työllistäväksi velvoittavaksi raportointikokonaisuudeksi.1)

Jossain vaiheessa olisi tarkasteltava, onko perusteltua yrittää huolehtia EU:n kilpailukyvystä yksinomaan sääntelyn, ja etenkin yrityksiä velvoittavan sääntelyn keinoin. Kepin sijaan voisi olla järkevää kokeilla joskus myös porkkanaa, kuten Yhdysvallat on tekemässä voimallisesti inflaationvastaisen sääntelyn kanssa.

Lisäksi globaalia toimintaa harjoittavien suomalaispörssiyhtiöiden ongelma on, että sääntelyvaatimukset eroavat tai ovat peräti ristiriidassa toistensa kanssa. Tämä nielee valtavan määrän raportointiresursseja käytännössä yhtiöiden arjessa.
 

Taksonomian näkymiä rakennusteollisuudessa
 

On ymmärrettävää, että tak­so­no­mia­­kriteerit ovat tiukat ja kunnianhimoiset. Ei olisi mielekästä vain kodifioida olemassa olevaa aineellista EU-sääntelyä uusiin kansiin ja tyytyä siihen. Millainen ohjausvaikutus tällaisella hankkeella olisi?

Toisaalta, jos taksonomiakriteerit ovat ylitsevuotavan kunnianhimoiset ja liian tiukat, herää kysymys, jääkö taksonomia vain marginaaliseksi raportointiharjoitukseksi. Sellaiseksi, joka ei kykene lunastamaan siihen ladattuja odotuksia vihreän siirtymän investointien mahdollistavana uutena instrumenttina.

Läheisempi tarkastelu esimerkiksi rakennusteollisuutta koskeviin taksonomiakriteerien sisältöön ei kuitenkaan lupaa paljoa. Muun muassa taksonomiassa ehdotettujen kiertotalouden kriteerien markkinavalmius näyttää olevan hyvin heikko.

Erään saksalaistutkimuksen johtopäätös on valitettavan selvä: yhtäkään hanketta ei voida pitää taksonomian mukaisena. Kaksi erityisen ongelmallista seikkaa olivat materiaalisisällön uudelleenkäyttö ja kierrätysmateriaalien käyttö. Myös yleisessä informaatiossa ja kiertorakentamisen tavoissa oli soveltamista haittaavia puutteita.  



Takaisin edelliselle sivulle