Henkilöjutut

Vähäinen panostaminen tutkimukseen ja koulutukseen toimialalla on huolestuttavaa, Annina Peisa sanoo.

Vuosituhannen alussa vielä diplomi-insinööriksi opiskeleva Peisa työskenteli jonkin aikaa Venäjällä. Työmaalle saapui rakennesuunnittelija, joka esitteli käsin piirtämiään suunnitelmia. Hetki on jäänyt Peisan mieleen — piirrokset olivat kuin taidetta. Kohtaamiset työmailla ovat hänelle yhä tärkeitä. Työnkuva on laajentunut Venäjällä vietetystä ajanjaksosta paljon, mutta Lemminkäisen maarakentamisen erikoistöistä ja taitorakenteista vastaavana johtajana työskentelevä Peisa vierailee käynnissä olevilla työmailla edelleen mahdollisimman paljon. Tärkein syy on työntekijöiden tapaaminen kasvotusten, jolloin viesti välittyy parhaalla mahdollisella tavalla.

Peisan organisaatioon kuuluu lähes 150 henkilöä, jotka paiskivat töitä parhaillaan muun muassa Eduskuntatalon peruskorjauksen ja Viksbergin kaatopaikan sulkemisen parissa sekä Seinäjoen toriparkissa.

”Urani teknisesti kiinnostavin hanke on meneillään oleva Olympiastadionin peruskorjaus. Stadionilla täytyy esimerkiksi jatkaa perustuksia ja tehdä louhintaa rakenteiden alla.”

Matematiikka on ollut 15 vuotta Lemminkäisellä työskennelleelle Peisalle aina helppoa, joten osallistuminen Teknillisen pääsykokeisiin oli luonteva vaihtoehto, vaikka haaveammatti olikin eläinlääkäri pitkäaikaisen hevosharrastuksen myötä. Hän osallistui molempiin pääsykokeisiin samana keväänä ja valmistui vuonna 2003 silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta pääaineenaan pohjarakentaminen ja maamekaniikka. Opinnot tosin alkoivat Oulun yliopiston Teknillisen tiedekunnan rakennustekniikan osastolla 1996, mutta tyssäsivät lakkautuspäätökseen vuotta myöhemmin.

”Saimme valita, siirrymmekö Tampereelle vai Otaniemeen. Näistä vaihtoehdoista Otaniemi oli kiinnostavampi, vaikka en pohjanmaalaisena ollutkaan kovin innoissani pääkaupunkiseudulle muuttamisesta. Meitä muutti tänne etelään kuitenkin melko monta yhtä aikaa. Kotiuduimme pian ja osallistuimme opiskelijatoimintaan aktiivisesti. Pääaineena oli ensin vesitekniikka, mutta se ei ollut oma juttuni.”

Peisa suoritti jatko-opintoja diplomi-insinööriksi valmistumisen jälkeen äitiyslomansa aikana. Hän siirtyi vuonna 2011 VTT:lle, koska ajatteli opintojen loppuunsaattamisen olevan siellä luontevampaa. Vaihe jäi aiottua lyhyemmäksi, sillä hän viihtyi VTT:llä vain kaksi kuukautta.

”Jos en olisi kokeillut tuota reittiä, se olisi jäänyt vaivaamaan. Jos jatko-opinnot kiinnostavat vielä myöhemmin, voin harkita asiaa uudelleen. Soitinkin takaisin Lemminkäiselle ja kysyin, ottavatko he minut takaisin. Siirryin tuolloin rakennuspäälliköksi, jonka jälkeen sain vastuulleni ensin pohjarakentamisen ja tämän perään kalustotoiminnan.”
 

Osaamiseen on panostettava

RILin varapuheenjohtajana Peisan yksi tärkeimmistä tavoitteista on koulutuksen ja osaamisen kehittäminen. Tämän lisäksi hän haluaa panostaa toimialarajat ylittävään tutkimus- ja kehitystyöhön sekä koko alan maineen kirkastamiseen.

”Vähäinen panostaminen tutkimukseen ja koulutukseen on mielestäni todella huolestuttavaa. Professorit joutuvat pohtimaan, keskittyvätkö he tutkimukseen vai opetukseen. Yritykset ovatkin alkaneet tehdä yhä enemmän itsenäistä kehitystyötä. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon yritysten on lisättävä omaa kehitystyötään, että yliopistojen tutkimusvaje saataisiin täytettyä?”

Peisan mielestä valtio olisi saatava mukaan talkoisiin, että ala kehittyy.

”Suomi pärjää maailmalla huippuosaamisella. Tutkimuksesta ja koulutuksesta karsiminen on lyhytnäköistä – pian meillä ei enää ole tätä kilpailuetua. Tavoitteet pitää määritellä selkeämmin ja luoda niiden myötä pitkän tähtäimen strategia. Puute työntekijöistä näkyy jo nyt – alalla on osaajapula, eikä näköpiirissä ole, että työvoiman tarve vähenisi tai pysyisi edes stabiilina. Tällä hetkellä esimerkiksi Lemminkäisellä on suurin pula työmaapäälliköistä, työnjohtajista, projekti-insinööreistä ja -päälliköistä.”

Tilannetta ei helpota rakennusalan huono maine.

”Kun puhuu kenen tahansa alan ulkopuolisen kanssa, rakennusala kuuluu kaikkein alimpaan kastiin. Meidän täytyy miettiä alalla yhdessä, kuinka saamme nostettua esille enemmän alan positiivisia asioita myös suuren yleisön tietoisuuteen. Nyt julkisuudessa vellovat kustannusylitykset ja betonin laatuongelmat. Olisi tärkeää, että rakennusalalla olisi vähintään neutraali maine”, Peisa sanoo.

Hän jatkaa, että positiivisia esimerkkejä löytyy paljon. Vaikka esimerkiksi Tampereen rantatunnelin allianssiurakka on puhuttanut myönteisessä mielessä paljon, on Tampereella toteutettu muillakin urakkamuodoilla onnistuneita hankkeita.

”P-Hämppi on rakennettu aivan kaupungin keskustaan perinteisenä kokonaishintaurakkana. Siinä on jouduttu tekemään vaativia tunnelin suuaukkoja ja kuiluja sekä lisäksi betonirakentamista maan alle. Yhteistä kaikille näille onnistumisille on yhteisen tavoitteen määrittäminen ja yhteistyön sujuminen.”

Peisan mielestä allianssista voi toki poimia vinkkejä kaikenlaisiin urakoihin. Tärkein oppi lienee ajattelutavan muutos.

”Välillä tuntuu valitettavasti vielä siltä, että rakennusalalla on vastakkainasettelua urakoitsijoiden, suunnittelijoiden ja rakennuttajakonsulttien välillä. Se on täysin turhaa. Allianssiajattelu on koulutuksen ja onnistuneiden hankkeiden kautta onneksi muuttanut tätä ajattelutapaa parempaan suuntaan.”
 

Kokemusta maailman eri laidoilta

Liiketoimintajohdossa työskentelevä Peisa on ollut uskollinen samalle työantajalle 15 vuotta, lukuunottamatta harppausta VTT:lle ja kesätöitä useammalla eri työnantajalla. Kesätyön myötä hän Lemminkäisellekin päätyi.

”Tein tämän jälkeen yrityksessä töitä myös opiskelujen ohella. Kävin välissä myös vaihdossa Prahassa ja Venäjän työkokemuskin oli Lemminkäisen kautta.”

Samaan yritykseen hän teki myös diplomityönsä, aiheena oli suihkuinjektointi. Välissä hän kävi tutustumassa yhteen aihepiiriin liittyvään projektiin. Kohde tosin oli aika kaukana pääkonttorilta, Dominikaanisessa tasavallassa.

”Sekä työntekijät että kalusto olivat suomalaisia. Vaikka kyseessä olikin kehitysmaa, kaikki tarvittavat muut hankkeeseen liittyvät asiat löytyivät paikan päältä. Tietoa löytyi kaivamalla. Kaiken kaikkiaan 3–4 kuukauden mittaisesta kokemuksesta jäi positiivinen kuva.”

Ulkomaan kokemuksista ei ole ollut ainakaan haittaa Peisan nykyisessä työnkuvassa, johon häntä pyydettiin puolitoista vuotta sitten. Polku on ollut johdonmukainen: diplomityön valmistumisen jälkeen tuore DI työskenteli projekti-insinöörinä, sen jälkeen projekti- ja rakennuspäällikkönä.

”On ollut erittäin tärkeää tutustua työmaaelämään eri tasoilla, jotta teorian ja käytännön rajapinnat tulivat selväksi. Olen saanut urani varrella erittäin hyviä oppeja esimerkiksi entiseltä esimieheltäni, Jouko Viitalalta, jonka kanssa tein pitkään töitä yhdessä.”
 

Naisia tarvitaan lisää johtopaikoille

Peisalla on kaksi lasta, ja hän kiittelee miestään, joka on kantanut vuosien aikana tasavertaisen vastuun perheen hoitamisesta. 

”Olen huomannut, että yleensä nainen esimerkiksi jää helpommin hoitamaan sairasta lasta kotiin. Tämäkin asia on kyllä mahdollista jakaa tasapuolisesti puolisoiden kesken.”

RILin varapuheenjohtaja sanoo olevansa utelias ja helposti innostuva. Myös positiivisten puolten löytäminen asioista on helppoa.

”Olen toki päämäärätietoinen. Tiedän hyvin, mitä haluan. Jos olen oppinut jonkun asian, haluan pian uusia haasteita. Olenkin sanonut useampaan otteeseen urani varrella, että voisin ottaa enemmänkin vastuuta.”

Tavoite päätyä suuressa yrityksessä liiketoimintavastuuseen ei ollut selvää opiskelujen alussa. Peisa sanoo tiettyjen asioiden loksahtaneen kohdilleen urapolulla. Paljon puhuttu lasikatto ei ole tullut vastaan, vaikka hän sanookin rakennusalan olevan todella miehinen. Esimerkkinä hän mainitsee oman vuosikurssinsa naiset.

”Oman vuosikurssini opiskelijoista noin puolet oli naisia, joista suurin osa työskentelee asiantuntijatehtävissä. Liiketoimintajohdossa on tietääkseni vain muutamia, kuten Maija Jokela Sweco PM:n toimitusjohtajana, Bonavan yksikönjohtaja Hanna Marttila ja minä. Olisi suotavaa, että saisimme joukosta entistä heterogeenisemman. Asiaan pitäisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Myös tytöt on saatava kiinnostumaan matematiikasta ja tekniikasta. Tämäkin onnistuu mielestäni hyvien esimerkkien välityksellä.”

Venäjällä ja Dominikaanisessa tasavallassa vietetyistä työtunneista on aikaa, mutta matkustamista Peisa ei ole jättänyt. Se kuuluu vapaa-ajan viettotapoihin purjehduksen ohella, johon syttyi kipinä jo opiskeluaikoina. Hän tutustui tuolloin lajiin kaveriporukalla, mutta oli joukosta ainoa, joka määrätietoisesti suoritti saaristolaivurikurssin loppuun. 

 

Annina Peisan teesit alan kehittämiseksi:

Yhteistyö; sitä on mahdollista toteuttaa muissakin urakkamuodoissa kuin allianssissa.

Ennakkosuunnitteluun täytyy panostaa rakentamisen eri osapuolien kesken yhteistyössä paljon enemmän. Tämä mahdollistaa myös säästöt mm. parempien ratkaisuiden ja aikataulujen yhteensovittamisen myötä.

Osaamisesta on pidettävä kiinni = koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava.

Uusia teknologioita on hyödynnettävä rohkeasti. ”Brainstormausta” yli toimialarajojen tarvitaan yhä enemmän. Emme pysty kehittämään alaa vain keskenämme.

 

Teksti: Henriikka Hellström
Kuva: Katri Lehtola



Takaisin edelliselle sivulle

RILin uusi toimitusjohtaja Miimu Airaksinen: "Alalla on ainu...

"Järjestön jäsenistö koostuu monipuolisista ja korkeatasoisista osaajista, jotka suunnitte...

Palveluvientiin on hyvä satsata aiempaa enemmän, ATL:n uusi ...

Arkkitehtuurialan ulkopuolelta valitulla Kalle Eurolla on selvät piirustukset liiton suunn...