Maailmalta

Georakentamista opiskelemassa Venäjällä

ke 4. lokakuuta 2017 14.59.00

Venäjälle lähtiessäni olin 23-vuotias viidennen vuoden rakennustekniikan opiskelija Tampereen teknillisessä yliopistossa. Halusin lähteä naapurimaahan opiskelemaan kieltä, sillä koin sen olevan hyödyllistä alallani. Tavoitteena oli oppia kielen perusteet ja tutustua paikalliseen kulttuuriin sillä tasolla, että Venäjällä pystyisi tulevaisuudessa jopa työskentelemään. Naapurimaassa mahdollisuudet rakennusalalla ovat mittaamattomat, mutta siellä työskentely ja urakointi vaatii paikallisten ihmisten ja kielen erinomaista ymmärrystä.

Olin opiskellut kieltä neljän kurssin verran TTY:llä, joten tunsin lähtötasoni kielen puhumiseen ja ymmärtämiseen olevan riittävä. Osasin kirjaimet ja joitakin yksinkertaisia lauseita, mutta kuullun ymmärtämisessä ja monimutkaisempien lauseiden muodostamisessa oli selkeitä haasteita.

Olin kuullut tutuiltani, että Emperor Alexander I St. Petersburg State Transport University oli kuuluisa geotekniikan ja pohjarakentamisen alalla. Tämän lisäksi yliopiston pohjarakennusyksikön presidentti oli kuuluisa venäläinen geoteknikko Viktor Ulitski.
 

Viisumin hankinta moniosainen prosessi

Viisumin hankkiminen ja Venäjälle lähteminen ei ole niin vaikeaa kuin voisi aluksi kuvitella. Otin itse sähköpostilla yhteyttä paikallisen yliopiston kansainvälisten asioiden toimistoon, josta kysyin mahdollisuutta vaihto-opiskeluun.

Opiskeluviisumia varten tarvitaan virallinen kutsu venäläisestä yliopistosta, jossa on tarkoitus opiskella. Tämä olikin ainoa ongelma viisumihakemuksessani, sillä sen saaminen kesti yllättävän kauan. Venäjällä kaikkiin asioihin liittyy olennaisena byrokratia; aivan kaikkeen tarvitaan erilaiset kasat dokumentteja, joissa täytyy olla virallinen, mielellään pyöreä leima.

Virallisen kutsun saamista varten toimitin Venäjälle todistukset kandintutkinnostani sekä kopiot kurssirekisteriotteestani. Muut viisumia varten tarvittavat asiakirjat hoidin yhteistyössä Suomi-Venäjäseuran kanssa.
 

Rakentamisen laatu etäällä Suomen tasosta

Saavuttuani Pietariin huomasin, ettei kielitaitoni ollut sillä tasolla, mitä kuvittelin. Pietarissa yllättävän harva ihminen puhui englantia, ja tämän takia yliopistolle löytäminenkin oli haastavaa.

Yliopiston asuntola ei ollut suomalaista asuntorakentamisen laatua. Suosittelen vahvasti Pietariin matkaavaa opiskelijaa ottamaan Suomi-tason asunnon esimerkiksi YIT:n rakentamista kerrostaloista. Koulun asuntolassa asuminen maksaa noin 150 €/kk ja YIT:n asunnoissa noin 500 €/kk. Suurempi summa kannattaa ehdottomasti maksaa, sillä asuntojen laatuero on hämmästyttävän suuri.
 

Opettajat vaativampia kuin Suomessa

Todettuani että kielitaitoni ei ollut vielä riittävä pohjarakennustekniikan opetteluun venäjän kielellä, kirjauduin ensimmäiseksi kahdeksi kuukaudeksi kielikurssille.

Ilmeisen hyvin menneen lähtötasotestin jälkeen minut laitettiin ehkä hieman liian kovatasoiseen ryhmään, mikä toi opiskeluun entistä enemmän haasteita. Tunnit järjestettiin pienissä, noin kymmenen hengen ryhmissä ja niitä oli jokaisena arkipäivänä noin 4–5 tuntia. Tämän lisäksi tunneilta tuli erittäin paljon kotitehtäviä, joita tehdessä kului parhaimmillaan viisi tuntia. Tämä oli tietysti hyvä asia, sillä kieli alkoi tarttua melko nopeasti. Kotitehtävien lisäksi opiskelin omaehtoisesti kerraten aikaisempia kielioppiasioita.

Kielen opiskelu venäläisessä yliopistossa olikin erittäin intensiivistä. Opettajat ovat hyvin paljon läsnä ja vaativat paljon. Suomeen verrattuna opettajat puuttuvat huomattavasti enemmän ja seuraavat tunnilla jokaisen pienryhmäläisen opiskelua. Venäläisen yliopiston opetus onkin paljon koulumaisempaa kuin Suomessa. Suuria auditorioita ei käytetä, vaan opetus tapahtuu pienissä luokkahuoneissa.

Kurssilla olin noin kymmenen taiwanilaisen vaihto-oppilaan kanssa. He opiskelivat kieliä pääaineenaan ja olivat lukeneet intensiivisesti venäjää jo kolmen vuoden ajan. Tästä olikin helppo päätellä, että heidän lähtötasonsa oli hieman minua edellä. Perinteiseen aasialaiseen tapaan he kuvaavat kaiken, mutta ovat myös erittäin kilttejä ja mukavia.

Päädyinkin olemaan kielikurssilla kolmen kuukauden verran, jonka päätteeksi meillä oli virallinen Venäjän valtion kielitesti. Pääsin tästä läpi, ja sain siitä B1-tason sertifikaatin. Kolmen kuukauden aikana pidin myös esitelmiä venäjäksi, vaativimpana noin 10–15 minuutin esitelmän Suomen rakennusteollisuudesta paikallisessa talouskonferenssissa.

Kielikurssin loppupuolella siirryin pohjarakennustiedekunnan puheille. Professori oli paikallisen suunnittelutoimiston tekninen johtaja, joka esitteli minulle heidän toimistonsa. Sovin hänen kanssaan, että alan työstämään projektiluontoisesti esitelmää porapaalutuksesta venäjäksi. Mies oli kuuluisa venäläinen geoteknikko Viktor Ulitski. Hän oli opiskellut Suomessa. Ja oli erittäin kiinnostunut Suomesta ja suomalaisista. Työelämää varten hyvä kontakti oli myös Sergei Paramonov, joka valvoi harjoitustyötäni. Hän on paikallisen suunnittelutoimiston tekninen johtaja yliopistoprofessuurinsa lisäksi.
 

Kielitaito parani huimasti

Loppujen lopuksi tästä esitelmästä tulikin noin kandin laajuinen, ja venäjäkin taittui kirjoitettaessa yllättävän hyvin.

En olisi ikinä uskonut syyskuussa, että kielitaitoni olisi noussut tälle tasolle. Muutama kuukausi ympäristössä, jossa kukaan ei puhu englantia, teki tehtävänsä. En edelleenkään ymmärrä kaikkia ihmisiä, ja sanavarasto on erittäin puutteellinen, mutta arjen perusasiat hoituvat luontevasti. Kaikkein ylpein olin tilanteesta, jossa pystyin tinkimään armenialaisen taksikuskin kanssa venäjäksi lähes puoli tuntia ja sain pudotettua taksimatkan hinnan puoleen alkuperäisestä.

Loin paljon kontakteja paikallisiin. Parhaaksi vaihtoajan kaverikseni jäi naapurini, Sergei. Lisäksi tapasin paljon ihmisiä koulun jääkiekkojoukkueen otteluissa ja harjoituksissa. Tämä oli yksi hienoimpia asioita vaihtoni aikana, sillä joukkueurheilussa tutustuu nopeasti uusiin ihmisiin.

Tiivistetysti: jos kieltä haluaa oikeasti oppia, on mentävä maahan, jossa sitä puhutaan. Tämä reissu todisti tämän vanhan viisauden. 

 

Teksti: Matias Niemeläinen
Kuvat: Matias Niemeläinen ja Oscar Chen



Takaisin edelliselle sivulle

Australia valloitti monimuotoisuudellaan

Vaihto-opiskelukokemuksia Royal Melbourne Institute of Technologystä (RMIT)

Vaihtokevät Singaporessa kului siivillä

Vaihto-opiskelukokemuksia National University of Singaporesta