Blogi

Naisenergiaa rakentamiseen

Kuvittele, että istut tänään suuren hankekehityshankkeen ohjausryhmän kokouksessa. Pöydän ympärillä on 8–10 henkilöä. Keitä näet? Entä työmaakokouksessa? Niinä kertoina, kun olen itse istunut tuon pöydän ääressä, olen tavallisesti ollut joukon ainoa nainen.

En ole koskaan kokenut itseäni feministiksi. En ole aiemmin edes ajatellut asiaa. Naisena olo ei ole koskaan ollut hidaste tai este, muttei myöskään etu. Iän ja urapolun karttuessa olen herännyt ajattelemaan, että menetämme suuren potentiaalin, kun naisten määrä rakennusalalla on näin vähäinen. Vaikka väestöstämme noin puolet on naisia, löytää heistä vain pieni osa tiensä rakennusalan opintoihin ja töihin.

Kun aikoinaan opiskelin Otaniemen rakennusosastolla, opiskelukavereista oli naisia enintään viidennes. Heistä osa toimii tänä päivänä konsulttipuolella, harvempi urakoinnissa ja moni on vaihtanut alaa. Miksi rakentaminen ei houkuttele naisia?

Rakennusalaa pidetään usein miehisenä, konservatiivisena ja varsin fyysisenä. Tänä päivänä alalla pääsee työskentelemään hyvinkin erilaisissa rooleissa. Perinteisten tehtävien lisäksi nimike voi olla esimerkiksi tietomallikoordinaattori, kaupallinen johtaja tai fasilitaattori. Nämä roolit tarjoavat uusia mahdollisuuksia, mutta samalla ne vaativat meiltä myös uusia taitoja.

Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että monimuotoinen ja hyvin johdettu yritys on menestyksekkäämpi kuin homogeeninen. Mittarina on saatettu käyttää naisten määrää johtoryhmässä, koska sen mittaus on helppoa ja yksiselitteistä.

Yritys ei sinänsä muutu menestyksekkäämmäksi, jos sen johtoryhmässä on naisia. Sen sijaan organisaatio, jonka johtoryhmään on noussut naisia, on kulttuuriltaan hyväksyvämpi ja monimuotoisempi kuin yritys, jonka johtoryhmä on homogeenisen miehinen.

Timiemme pitäisi olla entistä enemmän asiakkaidemme näköisiä. Asiakkainamme on niin yrityksiä kuin kuluttajiakin; on sairaanhoitopiirejä, kaupunkeja ja kaupan toimijoita. Asiakasorganisaatioissamme pöydän ympärillä istuu usein enemmän naisia kuin omissa organisaatioissamme. Monimuotoiset tiimit kykenevät paremmin ymmärtämään monimuotoisten asiakkaiden tarpeita ja tuottamaan rakennuksia, jotka ovat hyviä ja kestäviä elää – ja toimivampia asiakkaidemme tarpeisiin. Hankkeiden monimutkaistuessa ja liiketoimintamallien monipuolistuessa osaamistarpeet vain kasvavat.

Miten siis saamme naiset kiinnostumaan rakentamisesta? Yleisesti voisi todeta, että se mikä on hyvä naiselle, on hyvä miehellekin.

Työpaikallani Skanskalla lisää joustavuutta työaikoihin, niin konttoreilla kuin työmaillakin, etsitään Perheystävällinen työpaikka -hankkeen kautta. Tämä hyödyttää pienten lasten vanhempia sekä niitä, jotka pitävät huolta ikääntyvistä vanhemmistaan.

Osallistumme myös Oppiva-ohjelmalla ja 2+1 -valmennusohjelmalla nuorten perehdyttämiseen alalle, ja otamme sukupuolijakauman huomioon osallistujia valittaessa. Olemme olleet mukana erilaisissa mentorointia tarjoavissa ja naisten urapolkuja kehittävissä hankkeissa. Listaa voisi jatkaa edelleen.

Käytettävissämme on monia keinoja rakennusalan vetovoiman lisäämiseksi. Jotta onnistuisimme houkuttelemaan lisää naisia rakennusalalle, teknisille aloille pitäisi saada innostettua riittävästi tyttöjä. Tämä edesauttaa naisosaajien saamista myös rakennusalalle.

Haluankin haastaa kaikki kanssasisareni ja -veljeni rakennusalalla kannustamaan yläaste- ja lukioikäisiä tyttöjä pitkän matematiikan ja fysiikan lukemiseen. Tekniikan aloilla on paljon mahdollisuuksia. Rakentaminen ja muut tekniset alat tarjoavat tulevaisuudessa entistä monipuolisempia uramahdollisuuksia monimuotoisille osaajille. Pidetään näitä moninaisia mahdollisuuksia näkyvästi esillä ja esitellään nuorille ylpeästi innostavia uratarinoita rakennusalalta. Millä muulla alalla voi näin konkreettisesti jättää jälkensä yhteiskuntaan?
 

Tiina Koppinen
RILin hallituksen jäsen

Kuva: Aki Rask



Takaisin edelliselle sivulle