Ympäristönäkökohdat paremmin huomioon rakentamisen julkisissa hankinnoissa
Ilmastomuutos on tosiasia. Verrattaessa viidenkymmenen vuoden takaista ilmastoa viidenkymmen vuoden päässä ennusteiden mukaan odotettavissa olevaan ilmastoon, ovat Etelä-Suomen olosuhteet muuttuneet Keski-Euroopan olosuhteiksi ja Pohjois-Suomen olosuhteet Etelä-Suomen olosuhteiksi. Jottei muutosnopeus enää tästä kiihtyisi, ilmakehän hiilidioksidipäästöjä on monin lainsäädännöllisin keinoin pyritty vähentämään. Tämä koskee myös julkisista hankinnoista annettua lakia.
Julkisista hankinnoista annetun lain mukaan tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin, eli pääsääntöisesti hinta-laatusuhteeltaan paras tarjous. Hankintayksikkö voi lain mukaan kuitenkin asettaa hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät perinteisten laadullisten näkökohtien lisäksi esimerkiksi ympäristönäkökohtiin.
Nykymuodossaan laki on ollut voimassa nyt kaksi ja puoli vuotta. Valtaosa edustamani liiketoiminnan volyymistä tulee hankintalain soveltamisalan piiristä. En ole vielä kohdannut yhtään hankintaa, jossa ympäristönäkökohtien huomiointi hankinnan toteutuksessa olisi ollut tarjouksen vertailuperusteena.
Esitän seuraavassa mahdollisen tavan lähteä edistämään rakennusalan ympäristötietoisuutta ja ympäristönäkökohtien huomioimista julkisissa hankinnoissa.
Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment / LCA) on standardoitu tapa suorittaa rakennushankkeen päästölaskenta ja ottaa ympäristönäkökohdat huomioon julkisten hankintojen vertailuperusteena. Elinkaariarviointi huomioidaan myös useissa eri ympäristövaikutusten arvioinnin sertifioinneissa, joita ovat esimerkiksi infrahankkeiden CEEQUAL, kiinteistöhankkeiden LEED ja BREEAM sekä esimerkiksi satamahankkeiden arviointiin soveltuva GRESB.
Visiona voisi olla, että rakennusurakan toteutuksen päästöt laskettaisiin urakkahinnan lisäksi mukaan vertailuhintaan, jolla tarjouskilpailun voittaja valittaisiin. Urakan aikana toteutuvia päästöjä verrattaisiin tarjouksen mukaisiin päästöihin; alituksista saisi bonusta, ylityksistä sanktiota.
Visiota kohti voisimme edetä esimerkiksi seuraavin ensiaskelin:
- Otetaan päästölaskenta mukaan hankkeiden suunnitteluun määrälaskennan ja kustannusarvioiden laadinnan rinnalle. Päästölaskennoissa huomioidaan materiaalien valmistus ja kuljetukset, urakan toteutus sekä hankkeen ylläpitovaiheet. Laskennan pitää osaltaan ohjata suunnittelua kustannusten tapaan.
- Määrätään EPD (Environmental Product Declaration) siirtymävaiheen jälkeen pakolliseksi kaikkiin julkishallinnon urakoissa käytettäviin materiaalitoimituksiin. Kyseessä on elinkaarianalyysiin perustuva standardoitu tapa esittää luotettavasti olennaiset, varmennetut ja vertailukelpoiset tiedot tuotteen tai tuoteryhmän ympäristövaikutuksista (etenkin päästöistä).
- Kootaan kohdan 2. mukainen valmistajakohtainen tuotteiden ympäristövaikutusdata keskitettyyn avoimeen tietojärjestelmään, josta tilaajat, suunnittelijat ja urakoitsijat saavat ajankohtaiset ja yhdenmukaiset tiedot. Esimerkiksi tuleva IHKU-järjestelmä voisi palvella kustannustietojen lisäksi myös tätä tarkoitusta.
- Toteutetaan lopullinen päästölaskenta (jatkossa suunnitteluvaiheen laskentojen pohjalta) ja raportointi osana rakennusurakoita. Tavoitetilassa tarjottua pienemmistä päästöistä urakoitsija saa bonusta ja suuremmista tilaaja perii sanktiota.
Näillä toimenpiteillä saisimme päästölaskennan osaamisen ja ymmärryksen kasvamaan ja leviämään sekä loisimme samalla tehokkaasti perusedellytyksiä sille, että vision mukaiseen toimintaan voitaisiin siirtyä muutaman vuoden kuluttua.
Uskon, että jos ja kun julkinen sektori näyttää suuntaa, myös yksityiset hankkeet seuraavat ja päästöjen huomiointi osana kokonaistaloudellisuuden arviointia on jatkossa Suomen tapa toimia.
Olisi kerrankin mahdollisuus kertoa ruotsalaisille, norjalaisille ja tanskalaisille ÅF-kollegoilleni jostain sellaisesta, mitä heidän maassaan ei vielä ole.
Mikko Inkala
RILin hallituksen varapuheenjohtaja
Pöyry Finland Oy, Infra-liiketoimintayksikön johtaja